Pages

Subscribe:

torstai 29. marraskuuta 2012

Aina ei voi mennä putkeen

Koeviikko ohi. Huomenna palaillaan taas normaaliin arkeen. Koiran osalta tämä viikko on ollut kaikkea muuta kuin arkea.


Maanantain iloisena yllätyksenä Taika ontui. Aamulenkillä kaikki oli normaalisti, normaali lenkki normaalilla vauhdilla. Kotiin tultaessa koira hyppii iloisena vastassa, mutta ulkona se aloitti ontumaan. Silmämääräisesti en osannut katsoa mikä jalka kipuilisi, joten tarkistin jokaisen jalan anturat läpi, jos siellä olisi joku tikku tai kivi ollut. Ei auttanut, ontui edelleen. Hetken kävelyn jälkeen ontuminen lakkasi täysin ja koira oli taas normaali. Olimme Rebecan kanssa sopineet lähtevämme yhdessä lenkille, joten jatkoimme matkaa. Lenkillä Taika juoksi ja komensi Cecilin perässä, eikä ollut mitenkään epänormaali.

Kotona Taika loikkasi tuolilta alas ja ilmeisesti sen seurauksena aloitti taas ontumaan. Kävin jokaisen jalan läpi, painelin ja kokeilin aristaako mitään kohtaa. Aluksi mikään jalka ei tuntunut kipuilevan. Kävin uudestaan kintut läpi, nyt toinen kinner ilmeisesti aristi hieman. Vituttaa, ärsyttää, itkettää, suututtaa (vaikka kenelle tässä pitäisi suuttua, elämälle itse?).

Taika on viimeisen puolentoista vuoden aikana tehnyt tuon saman kahdesti ennenkin. Yhtäkkiä alkaa ontuminen ja hetken päästä koira on taas ihan kunnossa. Tiistaina päästin lenkillä Taikan vapaaksi, ja koira ampaisi suoraan juoksuun. Joko se ei välitä kivusta ollenkaan ja peittää sen, tai sitten se ei kipuile. Shelteillä kinnervika on melko yleinen, arviolta n. 10% kärsii siitä. Pelkään siis pahoin, että Taikankaan takajalat eivät ole täysin kunnossa. Oireiden takia kinnervika kuulostaisi melko todennäköiseltä. Ei kai sitä auta muuta kuin kiikuttaa koira ortopedin luokse jossain vaiheessa. En tiedä mitä agilityn kanssa tekisi nyt, edelliset ontumistapaukset ovat myös menneet nopeasti ohi ja normaali elämä jatkunut. Nytkin koira hyppii ja pomppii ja juoksee kuin päätön kana.

Tähän sitten se kuuluisa mainoslause, eikä tässä vielä kaikki!


Taikan etutassu näyttää parhaillaan tältä. Keskiviikkoaamuna löytyi tällainen söpöläinen (fiilis huomatessa: :):):))):)):))))): ). Vuorokauden seurailimme tilannetta, puhdistimme ja rasvasimme tassua. Punotus ja turvotus oli ja pysyi, joten ei muuta kuin puhelin kouraan ja lekurille soittamaan. Oma lähieläinlääkärimme olisi vapaana vasta maanantaina, joten päädyimme matkaamaan kohti Sopulitien eläinlääkäriä.

Tuomiona furunkuloosi ja antibioottipiikki niskaan. Tassua pitää kuivailla aina lenkkien jälkeen ja Taika sai kaulurin päähänsä, jottei nuolisi tassua. Onneksi ei tullut maanantain jälkeen ilmoitettua koiraa kisaamaan, vaikka tarkoitus olikin ottaa kaksi starttia itsenäisyyspäivälle. Taika joutuu kuitenkin jättämään viikonlopun reissun välistä, sillä kotona sitä on helpompi vahtia. Mamma ja pappa jää nyt tällä kertaa näkemättä. Huomenna kuitenkin koira pääsee hemmotteluun!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Haastepläjäys

Kolmeen haasteeseen olen jättänyt vastaamatta laiskuuden vuoksi. Päätin nyt yhdistää kaikki kysymykset ja vastata kerralla kaikkiin vähän lyhyemmin. Haastajina Kaapo ja Salli, Kolme muuttujaa ja Netta's Stage.

1. Miksi päädyit juuri siihen rotuun jota koirasi edustaa?
Sheltti. Pieni, karvainen ja monitoimikoira. Nämä kriteerit minulla oli koiraa hankkiessa. Sheltti tuntui luonteensa puolesta sopivalta meille ja ulkonäkö miellytti. Kaksi muuta vaihtoehtoa olivat mitteli ja schipperke, mutta kumpikaan ei tuntunut niin hyvältä kuin tämä pieni paimen.

2. Aijotko jatkossakin pysytellä samassa rodussa? Miksi/miksi et? (Jos et, mitä muita rotuja olet miettinyt?)
Kyllä, mitään muita rotuja en ole edes miettinyt. Sheltteihin olen hurahtanut täysin ja tuntuisi oudolta vaihtaa rotua. Olisi työlästä kerätä jostain uudesta rodusta samat tiedot, kuin mitä omistan shelttien kanssa.

3. Minkä rotuisen koiran ottaisit, jos voisit valita vain ulkonäön perusteella?
Yksi rotu jota rakastan ulkonäöllisesti on saluki.


4. Miksi olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?
Ei jäänyt muita vaihtoehtoja. Haluaisin koiralle mahd. harvinaisen nimen (ei toteutunut Taikan kohdalla), kaksitavuisen, ei ärrää, ei ihmisten nimiä ja miel. luontoon liittyvää. Huonoon nimipäähän yhdistettynä eipä paljoa ideoita ollut.

5. Miten päädyit koirasi kanssa niiden lajejen pariin joita nykyään harrastatte?
Ööm. Agilityä olen tainnut aina halunnut harrastaa. Tokoa myös ennen koiran ottamista jollain asteella, mutta Taikan luonne ei ehkä ole siihen kaikkein paras. Rallytokosta taisin joskus lukea netistä ja Rebecan avulla päädyttiin sitten kisaamaan sen puolella. Näyttelyt ovat aina kiinnostaneet minua, mutta purentavika estää ne -> mätsäreissä ramppaus.

6. Mitä lajia et haluaisi treenata?
Hmm, ei kai ole sellaista. Kaikki lajit oikeastaan kiinnostavat jollain tasolla, mutta eri asia pystyisikö niitä toteuttamaan.

7. Mikä on parasta koiran kanssa tekemisessä?
Onnistuminen ja hyvä fiilis.

8. Aijotko ehkä joskus kasvattaa koiria?
Kasvatus ja jalostus kiinnostavat todella paljon. Taika on kuitenkin kaukana jalostuskoirasta. Olen kuitenkin hoitanut useita pentueita synnytyksestä luovutusikään, joka on ollut todella mielenkiintoista. En kuitenkaan vielä koe tietotaidoltani olevan valmis, joten sijoituskoira voisi olla passeli.


9. Mitä haluaisit seuraavaksi koirallesi ostaa (Hurtan pannan, BOT:in yms.)
Pihipaskiainen ei halua ostaa mitään. Jos ilmaiseksi jotain saisi (tai alennuksesta) niin BOT voisi olla aika muksa. Pienempi kevythäkki olisi myös oikeasti tarpeellinen, tuota isoa on hirveä raahata julkisilla.

10. Mitä mieltä olet barffaamisesta?
Puolesta ja vastaan. Taika on aina ajoittain barffannut täyspäiväiseksi, mutta koen 50-50 linjan helpommaksi. Vastaan sen takia, että barffauksesta on pelottavasti tullut muoti-ilmiö. En jaksa uskoa, että kaikki ovat täysin perillä asioista ja kunhan vain syöttävät jotain kivoja pötköjä koska teollinen on myrkkyä.

11. Entä koranäyttelyistä?
Jos Taika olisi näyttelykelpoinen ja sillä olisi mahdollisuuksia pärjätä, niin kyllä itsekin kehässä pyörisin oman koiranikin kanssa. Näyttelyissä on ihana tavata tuttuja ja katsella muita rodun edustajia. Näyttelyt eivät kuitenkaan saisi olla henki ja elämä, joka hallitsee koiran jokapäiväistä elämää (ei voida mennä metsään koska turkki sotkeentuu!!1).

12. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä? Näetkö tässä tulevaisuuden?
En oikein osaa sanoa. Joissain tutkimuksissakin sanotaan, että seropit eivät ole sen terveempiä kuin rotupitkaan. Eli roturisteytykset eivät välttämättä pelasta mitään rotua kokonaan, sillä huonolla tuurilla rotuun x saadaan siirrettyä myös rodun y sairauksia ja vikoja. Joissain tapauksissa roturisteytykset kuitenkin voivat olla järkeviä ja hyödyllisiä, mutta eniten mietityttää, mitä rotuja lähdettäisiin sekoittamaan esimerkiksi shelttiin.

13. Oliko oma/omat rotusi terveempiä, parempi luonteisempia ja miellyttävämpiä kuin nykypäivänä?
Terveydestä ja luonteesta on paha sanoa mitään. Koiria ei kuitenkaan tutkittu niin paljoa ennen, joten näyttöä ei ole paljoa. Pidentynyt elinikä myös tekee asiasta hankalan, nykypäivänä shelteillä voidaan huomata PRA ns. nuoremmalla koiralla, mutta onko entisaikaan sokeutuminen pistetty vain vanhuuden piikkiin? En myöskään ole tutustunut vuosikymmenien takaisiin koiriin. Ulkonäöllisesti entisajan koirat ovat osittain olleet miellyttävämpiä, osittain eivät.


14. Millaiset rodut miellyttävät silmääsi, miksi?
Oikeastaan jokaisesta rodusta varmaan löytyy omaa silmää miellyttävä edustaja. Vaikea rajata mitenkään erityisesti, sillä joskus silmää miellyttää iso ja lyhytkarvainen, joskus taas pieni ja karvainen.

15. Oletko huolissasi rotusi terveystilanteesta? Miksi/Miksi et?
Oikeastaan kyllä. Välillä tekisi mieli mailata kasvattajille ja kysyä, miksi ihmeessä tällainen yhdistelmä???? En tajua, miksi C/C ja 1/1 kyynärät omistavaa koiraa pitää jalostaa. Mikä tekee tällaisesta nartusta keskivertoa paremman. Jotkut taitavat olla vain rahanahneita. Samoin yksi huolestuttava ongelma mielestäni on matadoriurokset. Shelteillä varsinkin joillain uroksilla on +50 pentuetta, eikä uroksia välttämättä ole tutkittu täysin (esmes kyynärät).

16. Miten koirasi reagoi kun tulet kotiin työ-/koulupäivän jälkeen?
Sillä on kivaa. :D Tietää pääsevänsä ulos ja saavansa rapsutuksia ja huomiota.

17. Tunnetko koirastasi olevan paljon apua vaikeina hetkinä?
En oikein tiedä. Ehkä olen omistanut liian vähän vaikeita hetkiä?

18. Miten sinulla on koirasi palkinnot esillä, vai onko ollenkaan? Jos ei ole, niin miten asettelit ne? Kuvaa olis kans siisti saada!


Ahtaaksi alkaa käymään. Ruusukkeet pitäisi repiä irti seinältä ja järkätä uudestaan tiiviimmin, pokaaleilla on hieman tiukat paikat.

19. Miten koirasi reagoi vieraisiin koiriin?
Taika pelkää. Nykyään se on alkanut myös joskus häntä pystyssä pärräämään/haukkumaan vastaantuleville koirille, jos se käy liian kierroksilla. Enää se ei kuitenkaan pistä jarruja pohjaan tms.

20. Stressaatko/Ahdistaako kisa-/näyttelytilanteet vai tunnetko pelkkää tervettä jännitystä? Miksi/Miksi ei?
Uudet tilanteet ahdistaa ja stressaa. Mätsärit, JH ja agimöllit ei kuitenkaan enää, mutta kehäily toisten koirien kanssa ja viralliset kuitenkin hieman. Ahdistus ja stressi on yleensä ennen kisoja, pelkään etten löydä kisapaikalle tai olen unohtanut jotain. Jännitystä ilmaantuu ennen omaa vuoroa, mutta se sitten kaikkoaa kun tilanne on päällä.

21. Montako koiraa olisi sinulle ehdottomasti liikaa?
Paha sanoa yhden koiran omistajana. Ehkä kolme-neljä alkaa olemaan kipurajalla?

22. Mikä on koirasi lempilelu?
Taika haistattaa paskat leluille. Hanskat ja sukat menettelee.

23. Mitä ruokaa koirasi syö?
Tällä hetkellä häpeäkseni Hillsin r/d:tä Epäitoivo tuli, kun Taikan paino lopetti laskemisensa ja läskit alkoivat löllyymään. Ruokapäiväkirjan mukaan mitään radikaalia ei ole tapahtunut. Hillsin safkasta olen kuullut myös positiivista palautetta, että se on todella toiminut. Kokeillaan, sitten jos (ja kun >8((( ) on takaisin ihannepainossaan niin jatketaan jollain paremmalla.

24. Mitä kaikkea koirasi on tuhonnut?
Eipä juuri mitään. Rilleistä se söi toisen nenätyynyn ja pari lelua teurastanut nappulana.


25. Miten kauan olet pitänyt koirablogiasi?
Vähän päälle kuukauden.

26. Mikä on parasta koirablogin pitämisessä?
Ööm, ehkä se että saa pitkästi kirjoittaa ajatuksista ja tapahtumista. Blogista sitten kiinnostuneet voivat lukea, eikä tarvitse raiskata faboa tai muuta täyteen turhanpäiväistä jorinaa. Kuvia on myös kiva heitellä blogiin.

27. Entä huonointa?
Ei ainakaan vielä ole tullut mitään erityisen huonoa mieleen. Ehkä se, että aina ei huvittaisi kirjoittaa, mutta en halua päästää päivitysväliä liian pitkäksi.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Best-In Puppy Show

Ei, Taika ei ole vetänyt ihmepillereitä ja muuttunut takaisin pikkupennuksi, vaikka se pentunäyttelyssä visitoikin molempina päivinä. Kyseessä olivat kaksi viimeistä JH-kisaani, sillä joulukuussa pidettävään Helsinki Winneriin en jaksanut ilmoittautua. Lauantaina Taika oli vain turistina, mutta sunnuntaina se pääsi tositoimiin.

Lauantaina Taika oli kokeilemassa, kuinka pääkoppa kestää hallinäyttelyitä. Vuosi sitten samaisessa näyttelyssä koira oli ihan sekaisin, sitä pelotti ja mikään ei huvittanut. Viime tammikuussa Lahden ryhmänäyttelyssä Taika oli taas ihan innoissaan koiramäärästä huolimatta. Nyt Messarin hälinä vähän ihmetytti koiraa, mutta yllättävän hyvin se selviytyi koirapelostaan huolimatta. Lihapullan voimalla muut koirat katosivat silmistä. Itse käväisin JH-kehässä pyörähtämässä ihanan Nelli espanjanvesikoiran kanssa ilman sijoitusta.

Koska lauantain käytös oli riittävää, matkasi sunnuntaina Taika mukanani uudestaan Messukeskukseen. Nyt olisi Taikan vuoro päästä kanssani kehään, sillä halusin kisata viimeisen kisani oman koirani kanssa. Taikan kanssa aloitettiin JH-ura, joten tuntui myös hyvältä lopettaa se Taikan kanssa. Jännittynein ja hieman haikein mielin sain raahauduttua kahdentoista maissa kisapaikalle, jotta Taikalle jäisi aikaa totutella hälinään omassa häkissään. Nuorempien lopussa aloin valmistautua Taikan kanssa. Pienen lämmittelyn jälkeen koira ei ihan tuntunut olevan parhaimmillaan, ympärillä oleva hälinä kiinnosti hieman ja Taika asetteli itsensä aivan vinoon. Intoa kuitenkin löytyi, eikä koira ollut slaagin partaalla, joten kehään vain. Olimme onneksi viimeinen koirakko, joten pystyin ottamaan hieman väliä edelliseen koiraan.

Yksittäisarvostelussa tuomari teetti kolmion, edestakaisin ja seisotti. Pöydällä pyysi myös näyttämään purennan, jota oli lauantain jälkeen harjoiteltu hieman. Esitin Taikan vapaasti siitä huolimatta, että sen keskittymiskyky oli hieman katkonainen. Liikkeet menivät ihan jeesisti, vaikkakin Taika tuntui ehkä hieman lahnaavan perässä.

Kaikilla kanssakilpailijoilla meni mielestäni oikein hyvin. Tuomarin kätellessä kilpailijoita pois kehästä tuli hieman epätoivoinen olo. Miten ihmeessä erottuisimme joukosta, Taika näyttää kapiselta kulkukoiralta pihtikinttuineen ja löysine ranteineen (korvista ja turkista puhumattakaan) ja itselläni ei ole ehtinyt kertyä vuosien kokemusta. Jäimme kuitenkin vielä tässä vaiheessa kilpailuun mukaan, joten sijoitus olisi jotain yhden ja viiden väliltä. Kuuluttaja aloitti kutsumalla viidenneksi sijoittuneen koirakon ja jatkoi kunnes jäljellä oli vain kaksi. Minä ja Vilja rhodesiankoiran kanssa. Ennen voittajan julkistamista saimme juosta kahdestaan vielä yhden kierroksen taputusten kera. Taikahan innostui taputuksista aivan törkeästi ja aloitti haukkumisen ja riekkumisen. Tuomaria tämä pieni välikohtaus ei ilmeisesti haitannut, vaan meille ojennettiin punainen ruusuke.

Ennen BIS-JHn valintaa jouduimme odottamaan melko pitkään. Ennen meitä oli RYP- sekä parikehät. Vaikka päivä olikin venynyt jo melko pitkäksi, jaksoi Taika vielä mukavasti juosta isossa kehässä. Vaihdoimme nuorempien voittajan kanssa koiria ja Taika käyttäytyi siedettävästi vieraan kanssa. Hieman se taas kyttäsi minua, mutta pahemminkin olisi voinut mennä. Korvista tuli hieman noottia, olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota niihin. Kun seison itse koiran edessä, korvat nousevat helposti täysin pystyyn. Mätsäreissä en ole tähän jaksanut kiinnittää huomiota, sillä nättejä taittokorvia niistä ei saa kirveelläkään. Tämän takia voiton vei nuorempien voittaja, mutta huonolle ei hävitty! Olen nääääääin tyytyväinen päivän suoritukseen, en olisi ikinä voinut kuvitella pääseväni näin pitkälle. Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa junior handler.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Ääniruinaus

Taika kilpailee numerolla 10 Oliverin kuvakisassa, ja kaipailee ääniä! Taika lähettää pusut kaikille häntä muistaneille!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Sunset

Olen huono kameranomistaja. Tämä pieni raukka pääsee nykyään ulkoilemaan vain muutaman kerran kuussa. Tänään oli kuitenkin pakko käydä näyttämässä Känönille ihanaa auringonlaskua.





keskiviikko 7. marraskuuta 2012

11 kysymystä ja yhden numeron tuska

Haaste tuli, joten eikai siinä auta muuta kuin aloittaa tarinointi.

1. Miksi päädyit hankkimaan koirasi sieltä mistä sen hankit?
Taika 6vko
Ensimmäistä koiraa etsiessä minulle oli oikeastaan se ja sama, mitä väriä saataisiin ja kumpaa sukupuolta. Sukulinjoista tietämättömänä en myöskään osannut kiinnittää sen suurempaa huomiota taustoihin, kunhan vanhempien terveys koiranetissä näyttäisi hyvältä. Haaveena kuitenkin oli saada näyttelykelpoinen monitoimikoira, jonka kanssa voisimme suunnata myös agility- ja tokokentille. Oikeastaan mikään näistä ei loppujenlopuksi toteutunut kunnolla.
     Ensimmäinen kriteeri kasvattajan etsinnässä oli välimatka. Autottomana ei hirveän kivuttomasti lähdetä pohjoiseen katselemaan pentua ja vanhempia. Hakureissu kyllä varmasti onnistuisi joko julkisilla tai jonkun muun kyydissä. Täten pääsyimme mailaamaan useammalle kasvattajalle, kysellen alustavasti pentusuunnitelmia. Osa jätti vastaamatta, mutta niille jotka kertoivat pentusuunnitelmistaan selitimme hieman itsestämme lisää. Silimen-kennelissä oli sillä hetkellä kolme pientä soopelityttöä, joita voisimme mennä katsomaan. Niinhän siinä sitten kävi, että yksi näistä kolmesta päätyi lopulta meille. 
     Vaikka pennun taustoihin en osannut tuolloin vielä kiinnittää hirveästi huomiota, en kadu päätöstä. Kasvattajan kautta olen oppinut ja saanut kokea enemmän kuin mitä olisin koskaan osannut arvatakkaan, josta olen erittäin kiitollinen. Taika ei luonteeltaan, terveydeltään ja ulkonäöltään ole täysin ollut ihanneshelttini, mutta rakas koira se on virheistään huolimatta.

2. Mikä paras puolesi koirankouluttajana? Entä huonoin? 
Paras puoleni, hmm. Ehkä se, että olen melko avoin erilaisille koulutustyyleille, enkä vannoudu vain yhden linjan mukaisesti. Otan uudet neuvot vastaan avosylein ja kokeilen niitä soveltaa Taikaan. Ilmeisesti koulutuksessa ei ole ihan menty mönkään, sillä Taikasta on saatu leivottua ihan yhteiskuntakelpoinen piski.
     Huonoin puoleni taitaa olla se, että luovutan liian herkästi. Esimerkiksi noutokapulan treenaus on ollut hieman haastavaa Taikan kanssa, sillä se ei ikinä ole noutanut mitään tai muutenkaan kuskannut tavaroita suussaan. Treenaus oikeastaan vähän tyssäsi siihen, että Taikalla ei riittänyt motivaatio/älli/jaksamus hakea kapulaa n. metrin säteeltä. Koira yksinkertaisesti joko otti kapulan suuhunsa ja pudotti sen muutaman askeleen jälkeen tai käveli tilanteesta pois. Lyhyemmillä matkoilla homma sujui niin kuin pitikin, mutta ehkä kyllästyminen tuli vastaan, sekä koiralla että omistajalla.

Vuonna 2010

3. Mikä on koiranomistamisessa parasta?
Tähän olisi helpompi listata useita asioita. Ehkä parasta on ollut saada monta hyvää ystävää sekä useampia kavereita ja tuttuja koiran kautta. Parhaimmat juttelukaverit oikeastaan ovat koiratuttuja, kuten myös ne, joiden kanssa vietän vapaa-aikaa. Vaikea kuvitella millainen olisin ilman koiraa, joko epäsosialisoitunut muumio tai sitten pyörisin enemmän koulukaverien kanssa. En luultavasti vieläkään saisi juostua edes 500m, jossen omistaisi koiraa. Kummasti kunto kohonnut Taikan myötä.

4. Minkälaisia metodeja käytät koiriesi kouluttamiseen?
Vähän sitä sun tätä, ei oikeastaan mitään yhtä tiettyä linjaa. Enimmäkseen positiivista vahvistamista, palkkailen nameilla ja kehuilla (joskus myös hanskan/sormien repiminen on Taikasta tekemisen arvoista). Rangaistuksia Taika on myös kokenut, mutta näillä en tarkoita sitä, että viedään koira vajan taakse hakattavaksi. Esimerkiksi pentuna meillä oli nollatoleranssi haukkumisen kanssa, joten jos nokka ei pysynyt ummessa, niin yksin toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Tämä toimi oikein mainiosti, pennun hakiessa huomioita oli turha yrittää kieltää tms.


5. Oudoin kommentti koiriisi liittyen?
Hmm. Oikeastaan muuta ei tule mieleen, kuin heittoja Taikan pentuajoilta. Iltalenkillä kävellessämme toisella puolella autotietä kävelee vanhempi naishenkilö kera lapsensa. Rouva kysyi huutaen, onko minulla kissa lenkillä. Ei suinkaan, pieni ketunpoikanen siellä hihnan päässä kulki.

6. Mitä koirasi on opettanut sinulle?
Varmaan kärsivällisyyttä. Varsinkin ennen turhauduin melko nopeasti, jos joku ei sujunut kunnolla tai koira ei viitsinyt edes yrittää. Tästä syntyi ikävä oravanpyörä, turhautumiseni vaikutti Taikaan -> Taika meni hieman lukkoon -> asiat eivät varmasti sujuneet yhtään paremmin -> lisää turhautumista. Treenin loppuun olisi kuitenkin hyvä saada edes se yksi onnistunut suoritus, jotta koiralle jäisi hyvä fiilis treeneistä. No, yritä siinä sitten saada sitä yhtä onnistunutta, kun yksinkertaisetkin asiat tuntuivat 10x vaikeammilta. 

7. Mistä keksit koirasi nimen?
Sotaninja ja Taikuri
Nimien keksiminen on aina ollut yhtä tuskaa. Kriteereitä on monta, ei ärrää, kaksitavuinen, ei ihmisten nimiä jnejne. Haaveena oli myös saada mahd. harvinainen nimi kuin vain pystyisi, mutta tässä vähän epäonnistuin, sillä yksinkertaisesti mitään kivoja sanoja/nimiä ei tullut vastaan. Taika oli majaillut meillä jo viikon, ennen kuin se sai oman nimensä. Ensimmäiset päivät se (olevinaan) totteli nimeä Ninja, mutta se ei sopinut omaan suuhuni ja tuolle pienelle shetlantilaiselle. Nimiä oli pohdittu paljon kaverini kanssa ja Taika tuntui ainoalta sopivalta. Vähän ns. pakon edessä koira ristittiin siten Taikaksi.

8. Koirasi erikoisin lempinimi?
Lempinimiä löytyy kyllä useampi kappale, mutta ehkä uusin ja erikoisin on Läskisäkki. Ylipainoa koiralta löytyy valitettavasti, joten tuo kuvaa Taikaa mainiosti. Läskisäkki on vain "kotinimi", sitä ei ihan kehtaa huudella ulkona.

9. Mikä on ollut paras hetkesi koiranomistajana?
Tämä on vaikea. Hyviä hetkiä on niin monta, joten todella vaikea nimetä vain yhtä. Onnistumiset tuovat aina yhtä hyvän mielen, oli se sitten onnistuneet treenit, onnistuneet kisat tai muuten vain onnistunut päivä. Parasta on myös tajuta se, kuinka paljon koiranomistaminen on antanut minulle. Vaikka olen useasti kironnut aamulla sateessa tarvottaessa ja harmitellut kun en pääse sinne ja tuonne koska koira odottaa kotona, en vaihtaisi mitään pois.


10. Millä perusteella olet valinnut koirasi nykyisen ruokavalion?
Valitettavasti kalorien ja rasvaprossien mukaan. Harrastuksien (ja muutenkin yleisen terveyden) takia ylipainon kanssa ei ole leikkimistä, joten muu ei auta. Pelkkä ruokamäärän vähennys ja liikunnan lisääminen ei auttanut, joten koko ruokavalio piti pistää uusiksi. Barffaus ei meillä toiminut, vaan paino lähti suoraan nousuun. Olin katsonut eläinkaupasta vähärasvaisimpia barffilihoja, joten jos olisin halunnut barffilla jatkaa, olisi taas ruokamäärä pitänyt tiputtaa ihan minimiin. 
     Löysin kuitenkin Applawsin purkkiruuat, joissa rasvaa on vain 0,3-0,4%. Näin vähärasvaisia lihoja en ole löytänyt, joten päädyin kokeilemaan purkkiruokadieettiä. Ruokavaliosta n. 1/4 koostuu nappulasta ja loput purkkiruuasta. Raakaa lihaa tulee nyt harvemmin, mutta kuitenkin aina silloin tällöin.

11. Yksi asia, minkä haluaisit koirasi ehdottomasti tietävän?
Vaikka joskus Taika osaa olla yksi vatipää ja itselläni on hermo kireällä, on se silti rakkain koira.

------------

Sitten näitä "hilpeämpiä" asioita. Taikan kyynärtulokset olivat viihdoin löytäneet tiensä koiranettiin. Silmille läsähti karu totuus, 1/0. Ensimmäisenä loksahti suu auki ja päässä huuti vain "eieieieieisssssssssaaaaatana". Kyynärät vaivasivat mieltäni pitkään ennen kuvaamista sen vuoksi, että pelkäsin niissä olevan häikkää. Kuvauspäivänä tuntui kuin iso kivi olisi vierähtänyt sydämeltä lekurin arvioidessa kyynärät terveiksi. Hyvällä mielen jäin odottamaan Kennelliiton tuomiota.

Näin sitten meillä. Tuntien jälkeen olen jo hieman rauhoittunut, vaikka asia edelleen pistää ärsyttämään, ahdistamaan ja vituttamaan. Agilityn takia tuo ykkönen huolettaa eniten, etupää joutuu kuitenkin pahemmalle rasitukselle kuin esimerkiksi lonkat. Nivelrikkoa tuossa kuitenkin tuskin on, sillä luultavasti eläinlääkäri olisi sen kuvia katsellessa huomannut. Voi olla, jos pääsen soittoahdistuksestani (kiitos nimeltämainitsematon lafka, vastaanotto ei yhtään auttanut valmiiseen soittokammoon), soitan Kennelliitolle ja kyselen miksi tuo toinen on ykkönen. Jos kyseessä on vain löysyyttä tai muuta ei-niin-vakavaa, uskallan jatkaa harrastamista normaaliin tapaan. Jos Taika olisi medi, voisi asiat olla hieman toisin.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Vuoden viimeiset

Pikkukoira alkoi agilityn ja rallytokon takia saamaan jo "käyttöpiskin" mainetta, joten pakkohan sitä oli taas suunnata pitkästä aikaa kehäilemään. Suursnautserikerho järjesti match shown Munkkiniemessä Koneen kentällä, jonne lähdimme päättämään mätsärikauden. Luontoäiti pysyi suotuisana, eikä taivaalta tullut pisaraakaan vettä. Kylmä kyllä oli (kuten aina).


Taika pääsi lämmittelemään aivojaan ensiksi jh-kehään. Omista käsistäni löytyi samaisessa kehässä Aidan-flatti, joka selkeästi vitutti Taikaa. Kehän ulkopuolella sille on ihan ok mennä vieraan käsissä, mutta ilmeisesti ymmärrys loppuu siihen, kun se huomaa minun lääppivän muita koiria. Noh, ensi vuonna itse pysyttelen visusti kehän laidalla kameran kanssa, kun enää JH-kehiin ei ole asiaa.


Pienten kehässä saimme pariksemme terrierin, tarkemmin parson russelinterrieri (ihan varmaksi en mene sanomaan). Yhteisen juoksukierroksen jälkeen koira suoraan pöydälle tuomarin tutkittavaksi. Tuomari ei antanut aikaa asetteluun, vaan tuli suoraan kopeloimaan. Taika sitten kökötti korvat luimussa jalat vinksallaan oikein edustavana, not. Ylipainosta tuli kommenttia ensimmäistä kertaa. Ehkä nyt kaljuna pyöreyttä ei pistetäkkään muhkean turkin piikkiin tai sitten kukaan muu ei ole kehdannut mainita. Huonosta pöytäkäyttäytymisestä ja läskeilystä meidät palkittiin kuitenkin punaisella nauhalla!


Nauhakehässä tuomari juoksutti meitä pari kierrosta ympäri ja seisotti hetken. Sitten hän alkoikin kättelemään porukkaa ulos kehästä jättäen neljä koiraa odottamaan sijoituksia. Toivoin, että vapaaseisotus tepsisi ja korvaisi Taikan hieman kehnot liikkeet. Ja ilmeisesti tepsikin! Meidät jätettiin ilman lämmintä kättä, joten saimme jäädä kilpailemaan kolmen muun hienon koiran kanssa parhaista sijoista. Lopulta meitä olikin vain kaksi sijoittamatta. Häpeäkseni en muista minkärotuinen pikkukaveri oli meitä vastassa, taisin liian kovasti keskittyä vain omaan suoritukseemme. Pieni muistikuva olisi chihuahuasta. Anyway, kunniakierroksen jälkeen meille ojennettiin pinkki ruusuke ja lentolippu ykkössijalle!


BIS-kehässä Taika tönötti yllättävän nätisti ja rauhallisesti. Yleensä pitkän seisoskelun kuluessa Taika alkaa jossain vaiheessa steppaamaan ja katselemaan muualle. Liikkeissä koira irtaantui melko pitkälle itsestäni ja kulki hieman edellä. Edellä kulkeminen on plussaa, mutta ihan niin suurta hajurakoa ei tarvitsisi jättää. BIS-sijoille asti emme yltäneet, vaan meidät käteltiin pois.


Tänä vuonna mätsäreistä onkin tullut hamstrattua paljon hienoja kokemuksia. Ei löydy montaakaan reissua, jolloin emme olisi lähteneet täysin tyhjin käsin kotiin. BIS-sijoja kertyi useampi ja myös JH-kehässä tuli menestystä. Ensi vuonna jatketaan taan kehässä juoksemista, toivon mukaan Taika oppisi myös käyttäytymään ja pääsisi jatkossakin JH-kehään muiden mukana.