Pages

Subscribe:

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Tulevaisuuden tavoitteet

Pieni katsaus vuoden 2012 loppuun. Silloin tuli perinteisesti asetettua tavoitteet seuraavalle vuodelle, joten ehkä olisi aika tarkistaa, pääsimmekö tavoitteisiimme!

"Vuoden 2013 tavoitteet:
- mätsäreissä kiertely
- agissa nousu kakkosiin
- rallytokossa virallisiin
- JH-koiraksti treenaus
- tokon ALO-liikkeiden treenaus?
- koirakavereiden kanssa lenkkeily
- koira takaisin ihannepainoon"

Ehehehehee. Ei voi muuta todeta tällä hetkellä. Vain yksi seitsemästä tavoitteesta toteutui kunnolla. Mätsärireissut loppuivat koiran sairasteluun ja Medyan ilmaantumiseen, samaten agi, (rally)toko ja JH-koirailut. Ihannepainoonkaan ei päästy, vaan Taika painaa tälläkin hetkellä aivan tuhottomasti. Kaikki tavoitteet tuntuivat vielä vuosi sitten täysin realistisilta ja mahdollisilta saavuttaa, mutta kuinkas kävikään. 

Mitäs sitten keksittäisiin vuodelle 2014?

Taika:
- Terveenä pysyminen ja kuntoon saaminen
- Lihaskunnon parantaminen

Medya:
- Luustokuvat
- Agissa möllitasolle, mahdollisesti loppuvuodesta virallisiin?
- Muutama näyttelykäynti
- Mätsäreiden kiertely
- Mallikkaampi kehäkäytös (mm. hännänkanto, nätimpi ravi ja täysin vapaasti esittäminen)
- Tokossa ALO-liikkeet melko hyvään jamaan
- Temppujen opettelu
- Hihnakäytös paremmaksi

Omistaja:
- Lihaskunnon ja yleisen kestävyyden parantaminen (jos vaikka joku kaunis päivä saisi juostua Medyan kanssa 5km lenkin)
- Agissa ohjaamisen parantuminen
- Enemmän intoa opettaa koirille turhia temppuja

Toivotaan, että josko näistä edes useampi kuin yksi toteutuisi! Taikan kohdalle en tähän hätään keksinyt muita tavotteita, se on oikeastaan saanut sohvakoiran tittelin itselleen. Medyan kanssa yritetään sitten panostaa harrastuspuoleen Taikankin edestä!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Katsaus kuluneeseen vuoteen



Joulusta aletaan pikkuhiljaa selviämään ja kohta edessä on vuoden vaihtuminen. Joulu meni meillä leppoisasti kotona oleskellessa. Omaan perheeseeni ei kuulu juurikaan mitään jouluperinteitä, mitä nyt aamulla on pakko katsoa Joulupukin kuumalinjaa ja myöhemmin päivällä Joulupukki ja noitarumpu. Jouluruokaakaan en itse syö, joten pöydästä löytyy sen sijaan jotain muuta. Myös koirien "jouluateria" oli hirven luu, jonka molemmat saivat itse repiä lahjapaketistaan. Sen suurempia joululahjoja Medya ja Taika eivät saaneetkaan.

Uutta vuotta odottelen hieman mielenkiinnolla, sillä en yhtään tiedä, miten Medya reagoi paukkeeseen. Viikissä kun ei edes kuulu Jollaksen tapaan Santahaminan armeijan tykitykset, joten Medya on saanut huomattavasti vähemmän siedätystä koviin ääniin verrattuna Taikaan. Taika onneksi ei välitä raketeista ollenkaan, vaan se mieluusti köllöttelee ja torkkuu sohvan nurkassa jytinästä välittämättä. Jospa se näyttäisi hieman mallia myös tuolle pennulle, ettei ääniin tarvitse reagoida. Valitettavasti Medya on muutenkin herkempi reagoimaan esimerkiksi rappukäytävästä tuleviin ääniin, joten saa nähdä! En myöskään vietä vuodenvaihdetta kotosalla, joten koirat saavat kuunnella pamauksia hieman vieraammassa paikassa. 

--------------------------------------------------------------------------------


Aloin selaamaan blogin vanhoja päivityksiä muistellessani tämän vuoden tapahtumia koirailun osalta. Ehkä päällimmäiseksi vuodesta on jäänyt Medyan saapuminen ja Taikan sairastelu ja erinäiset vaivat ja ristiriidat. Jo heti tammikuussa alkoi ikäviä uutisia satamaan niskaan, kun vein Taikan ortopedille tutkittavaksi ontumisen takia. Polvien osalta tilanne ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, vaan tuomioksi tuli kakkosen polvet. Näiden uutisten jälkeen tein päätöksen siitä, että Taikan harrastus- ja juuri aloitettu kisaura saa loppua.

Helmikuu ei jatkunut myöskään Taikan osalta hirveän rattoisasti. Koira muuttui nopeasti täysin haluttomaksi, eikä suostunut enää poistumaan kotipihasta. Turkki alkoi kuolemaan ja Taikan yleiskunto oli huono. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä eläinlääkärille kilpirauhasen vajaatoiminnan pelossa ja valitettavasti epäilyni osuivat oikeaan. Lääkitys käyntiin ja vähitellen paluuta takaisin normaaliin elämään. Helmikuu ei kuitenkaan ollut täysin epäonnistunut kuukausi, vaan kuun loppupuolella näin iloisia uutisia Facebookin kautta; pieniä sheltinalkuja oli syntynyt viisi kappaletta.


Maaliskuu taisi kulua horrostaessa, eikä kuukauteen mahtunut juurikaan mitään mainitsemisen arvoista. Pientä agimasennusta lopun häämöttäessä ja vajaatoiminnan kanssa elämistä. Huhtikuussa alkoi taas eloa näkymään, kun pieni sininen saapui taloon kuun lopussa. Siinä olikin sitten sekä minulla että Taikalla ihmettelemistä.

Touko- ja kesäkuu olivatkin ehkä ahkerimmat kuukaudet koirajuttujen parissa. Alkukesästä tuli tavattua paljon koirakavereita ja käytyä mätsäreissä turistina. Kohokohta oli ehdottomasti Joensuun reissu Inkan, Islan ja Caran luokse molempien koirien kera. Myös Medyan ensimmäiset mätsärikäynnit sijoittuivat tälle aikajaksolle. Nämä mätsärireissut olivat tulosten osalta mahtavia (BIS3 ja BIS1) ja herättivät myös keskustelua ja närää muiden koirailijoiden kesken.


Kesä jatkui leppoisasti heinä- ja elokuussa. Silloin tuli treenailtua melko aktiivisesti myös tokojuttuja ja alkeellisesti valmistauduttiin Medyan kanssa agilityyn mm. puita kiertämällä. Myös Taikan polvi/kinnerongelmat alkoivat mennä täysin sekaisin, kun tuomioita tuli eri ammatti-ihmisiltä. Kintereen rahina mietitytti edelleen ja patella luksaation aste kääntyi kakkosen puolelta ykköseen. Ei voinut kuin ihmetellä ja pohtia, kenen lausuntoon tässä nyt luottaisi. Elokuussa Medya kävi myös ensimmäisessä näyttelyssään hakemassa kolmannen sijan kera kunniapalkinnon!

Syksy ei käynnistynyt hirveän mukavasti ja kesän rentoilu alkoi olemaan ohi. Itselläni syksyn YO-kirjoitukset painoivat päälle, sillä kesän lukeminen ja kertaaminen oli jostain syystä hieman unohtunut. Se kostautui sitten syksyllä ja olin itse melko väsynyt ja uupunut lukemisesta. Myöskin Taikan kunto oli huonontunut ja se läpivalaistiin ja tutkittiin melko kauttaaltaan. RTG-kuvista ei löytynyt mitään, mutta kipuilua löytyi useammasta paikasta. Tilannetta yritettiin korjata mm. kipulääkityksen, kraniosakraalin ja akupunktion avulla, mutta tulokset olivat melko laihat. Syksystä teki kuitenkin iloisemman Medyan agilityuran aloittelu ja toinen näyttelyreissu.


Loppuvuosi on pyörinyt lähinnä Medyan ympärillä. Treenaamista, mätsäriä, näyttelyä. Tokojuttujen treenaus tosin on jäänyt aika pahasti. Itse olen ollut myös melko väsynyt, enkä ole jaksanut panostaa juurikaan mihinkään kunnolla. Vähitellen alan itsekin taas heräilemään ja olen ryhdistäytynyt ja käynyt useamman kerran vapaatreenaamassa agia ja jaksanut kiertää pitkiä lenkkejä. Taikan kanssa ei ole tehty juurikaan mitään, sillä se ei edelleenkään ole täysin kunnossa, enkä tiedä mitä sille keksisi. Katsellaan päivä kerrallaan miltä tilanne näyttää ja edetään sitten sen mukaan.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!



Hyvää Joulua ja iloista Uutta Vuotta! Hengissä ollaan edelleen, vaikka blogin päivitys onkin hieman jäänyt oman väsymykseni takia. Tiivistetysti olemme kuluneen kuukauden aikana treenanneet, horrostaneet ja elelleet melko normaalia elämää. Pakkasjakson aikana Taika aloitti kesken lenkin ontumaan tuntemattomasta syystä. Medya aloitteli juoksunsa 12. päivä joulukuuta ja agilitytreeneissä sujuu melko mukavasti (kunhan itse löydän lisää asennetta!). Itse piipahdin myös Voittaja-näyttelyissä kiertelemässä ja katselemassa ja mukaan sieltä tarttuikin leluja, ruokaa ja ulkoilutarvikkeita. Päivitysaiheita olisi siis riittänyt, mutta oma jaksamiseni on kuluneiden viikkojen aikana ollut melko alhaalla. Pikku hiljaa kuitenkin palailen itse myös henkisesti elävien kirjoihin ja lupaan ryhdistäytyä myös blogin kanssa!

lauantai 30. marraskuuta 2013

Ongelma nimeltä putki

Välillä ymmärrykseni loppuu tuon merlen järjenjuoksuun. Se on aina rakastanut putkia, ja juoksenteleekin niiden lävitse omaksi huvikseen. Edelleen se putkelle takaaleikkaus on meillä ongelmana, vaikka torstain treeneissä yritettiin sitä vielä uudestaan. Ei niin ei. Kävin tänään myös hallilla vapaatreenaamassa kontakteja ja sitä perkuleen putkea. Takaaleikkausta nyt oli turha edes lähteä yrittämään suoraan, kun alkuun normaali putkeenlähetyskin oli pelkkää pelleilyä. Video kertokoon millaista meininkiä meillä oli.


Välistä puuttuu treenipätkä, jossa hinkkasin putkeen lähetystä. Vein lelun toiseen päähän putkea ja siirryin noin metrin päähän toisen putkenpään suusta. Koira jalkojen väliin ja hetsausta. Siitä se ampaisi aika nätisti putkeen pienen alkusähläyksen jälkeen. Vähitellen sain otettua etäisyyttä putken suuhun ja lopulta siirryttyä putken ulkokaarteelle. Onneksi saatiin myös loppuun onnistuneet (vaikkakin alkeelliset) takaaleikkaukset! Usko ja ymmärrys meinasi aina välillä loppua tuon koiran kanssa, sillä Taikan kanssa en ikinä saanut tapella vastaavien ongelmien kanssa. Eiköhän tämä tästä!

Best-In Puppy Show


Ylläoleva kuva kertoo hyvin, millä asenteella Medya vieraili 24.11. Best-In Puppy Showssa Rune Fagerströmin arvioitavana. Tavalliseen tapaansa näyttelypaikalla oli Medyan mielestä hurjan hauskaa, rapsutuksia se osasi kerjätä oikein runsaasti ohikulkevilta messuvierailta ja muutaman uuden koiratuttavuudenkin se sai. Medya on selkeästi sitä mieltä, että jos joku sattuu vilkaisemaan sitä, niin kys. ihminen rakastaa Medyaa. Kehää odotellessa se tummilla nappisilmillään tapitti ohi käveleviä ihmisiä ja katsekontaktin saadessaan alkoi joko häntä heräämään eloon tai koira oli takajaloillaan samalla kun huitoi etutassuillaan vierasta kohti.



Kehäkäytös oli taas melko samaa sarjaa mitä aina ennenkin. Seisominen meni aika kivasti rauhakseltaan, mutta liikkeissä taas olisi ollut parantamisen varaa. Taas hihna kiristyi ikävästi, kun vauhtia löytyi enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Häntä oli myös komeasti liikkeissä ylhäällä innostuksen merkkinä.

"9kk Erinomainen koko. Hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvä pään pituus. Sopiva otsapenger. Hyvin taittuneet korvat. Hyvä kaula. Pysty olkavarsi. Riittävä eturinta. Hyvä runko. Turhan lyhyt ja jyrkkä lantio. Sopiva luusto. Vielä kapea etuosa. Sivulta liikkuu normaalisti. Turhan ylpeä hännästään liikkeessä. Hyvä karva. Esiintyy ja esitetään hyvin"
PEK2

Vaikka KP:ta ei meille tällä kertaa suotukkaan, olen silti melko tyytyväinen tulokseen. Vanhempia narttupentuja oli nelisen kappaletta, joten mustuainen ylsi yllättävän korkealle! Samaten arvostelussa on mielestäni ihan oikeisiin kohtiin kiinnitetty huomiota, joista olen samaa mieltä. 


Kaikki kuvat (C) Suvi Lehto

torstai 21. marraskuuta 2013

Kädet mustelmilla



Ei, en ole kaatunut lenkkeillessä. Enkä myöskään toheiloinut keittiössä, vaikka olen parin päivän aikana saanutkin hoitaa tämän talouden ruokapolitiikan. Mustelmia löytyy oikeasta kämmenestä, ja ne ovat pieniä ja pyöreähköjä. Paljastettakoon, että ne ovat peräisin koiran hampaista. Tai tarkemmin, Medyan hampaista. Mustelmat eivät ilmestyneet myöskään vahingossa, esimerkiksi lelulla riekkuessa. Ne ilmestyivät tämänpäiväisissä agilitytreeneissä.

Treenien aiheena oli tänään takaaleikkaus. Teoriassa itselleni tuttu, käytännössä vähemmän harjoiteltu, sillä Taika oli sen verran hidas ja huonosti irtoava, että tavalliset valssit onnistuivat (teoriassa) lähes aina joka tilanteessa. Omatoimitreeninä saimme jatkaa kontaktitreeniä ja rengasta. Itse päätreeni onnistui meiltä alkuun todella mainiosti, eikä takaaleikkaus hypyillä ollut mikään ongelma etupalkan kanssa. Muutama ensimmäinen kerta oli hieman kankeampi, mutta muutaman toiston jälkeen Medyalle oli selvä homma, mitä tehdään. Seuraava haaste olikin siirtyä takaaleikkaamaan mutkaputkelle. Luulin, että putket olisivat tuolle putkihullulle helppo nakki, mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla.

Putkella takaaleikkaus ei onnistunut kertaakaan. Ihan kuin putken suulla olisi ollut näkymätön este, johon Medyan vauhti aina tyssäsi. Ei putkessa sitten ollut mitään vikaa, kun lähetin sen normaalisti ollessani itse putken sisäpuolella. En tiedä mikä aivolagi tuolle koiralle tuli, sillä se ei sinne putken sisään päätynyt (tai jos päätyi, se kääntyi muutaman askeleen jälkeen takaisin), vaikka itse yritin juosta putken ulkokautta. Vaikka välissä oli helpotettuja, normaaleita putkeenlähetyksiä, niin homma hajosi aika pahasti käsiin. Medya piti rauhoittaa useaan otteeseen, sillä epäonnistuneet suoritukset ilmeisesti vain lisäsivät ennestään korkealla olleita kierroksia. Toisaalta ihanaa, että Medya ei reagoi kuin Taika, eli "masentumalla" kun toistoja ja yrityksiä tulee enemmän. Medyan kuumuminenkaan ei ole todellakaan positiivinen juttu, sillä se tarkoittaa haukkumista, pyörimistä ja lopulta näköjään naksimista. Olisin toivonut, ettei meidän olisi koskaan tarvinnut kohdata tätä tilannetta. Valitettavasti todistusaineisto komeilee tuossa oikeassa peukalossa.

Olen itse pikkusen hukassa tilanteen kanssa, sillä Taikan kanssa ei ikinä ollut mitään ongelmia kierrosten nousemisen kanssa, päinvastoin, sen kanssa niitä yritettiin aina nostaa tarkoituksella. Tänään puutuin tilanteeseen passivoitumalla itse ja rauhoittamalla koiran. Voi kuitenkin olla, että jos tilanne vielä uusiutuu useamman kerran, niin ei muuta kuin pentu kainaloon ja se treeni oli sitten siinä. Treenikentälle pääsy on sille kuitenkin niin suuri ilonaihe, eikä se mielellään lähtisi sieltä pois. Jospa se saattaisi yhdistää lopulta, että jos hampaat astuvat peliin niin koko leikki vihelletään poikki.

Katsotaan nyt, uusiutuuko tilanne. Sain hankittua hallille avaimenkin ja ensi jakson lukujärjestys näyttää aika mainiolta vapaatreenien kannalta. Jospa saataisiin enemmän tuota tekniikkatreeniä tehtyä ilman muuta häiriötä. 

------------------------------------------------

Ja jos vielä ihan muihin aiheisiin, Medya käväisi 13. päivä uiskentelemassa Etelä-Suomen Shelttien järjestämällä uintivuorolla Helsingin koirauimalassa. Vähän taisi vesi elementtinä jännittää, vaikka pentu kahlaa ja rymyää ojissa lähes päivittäin maharajaan asti. Uintityyli vaatii vielä hiomista, mutta suunnitteilla olisi käydä joulu- ja tammikuussa uimassa shelttiporukalla, jos päivämäärät natsaavat!


maanantai 11. marraskuuta 2013

Aina ei ole helppoa ja vaivatonta treeneissä

Kiirettä taas pitelee! Treenipostauksiakaan en ole jaksanut/kerennyt väsäämään, sillä en ole saanut videomateriaalia treeneistä ja ilman kuvia/videota on niin tylsä jaaritella. Ulkonakin alkaa nyt olla niin pimeää, etten saa postauksiin edes mitään kivoja täytekuvia. Samaten muutamat treenit ovat oikeastaan olleet vain hyppy - hyppy - putki - hyppy - hyppy treeniä, joissa ei ole erityisemmin ollut ongelmia. Kuitenkin viime viikon agitreenit menivät sen verran pyllylleen, että niistä kirjottelen siitäkin syystä, että muistaisin jatkossa ongelmakohtiamme. Meinasin nyt piakoin hankkia hallille vapaatreenikortin ja avaimen, jotta päästäisiin treenaamaan myös häiriöttä. Tuossa pennussa on kuitenkin myös sen verran potentiaalia agikoiraksi, joten jos nyt satsattaisiin tähän kunnolla!


Alkuun tuo treeni näytti aika mukavalta ja helpolta. Vitoshypyn jälkeen olisi ollut tarkoituksena tehdä valssi ja ohjata putkelle. Alkuun luulin, että pääsisimme vitoshypylle aika mukavasti, mutta valssissa saattaisi tulla ongelmia, sillä olen aikaisemmin ohjannut sen verran hidasta koiraa. Noh, eipä ollutkaan niin helppoa mitä kuvittelin, eikä ikinä päästy kokeilemaan valssausta.

Radan alku oli Medyalle ihan pala kakkua. Putkeen se irtoaa todella mukavasti. Homma kaatui sitten siihen, kun pentu pöllähti ulos putkesta. Se ei sen jälkeen kestänyt oikeastaan ollenkaan sitä, että itse liikuin. Se otti suoraan katsekontaktin itseeni putkesta tultua -> eteneminen seuraaville esteille tai palkkaaminen kaatui siihen. Vaikka kouluttaja olikin putken jälkeen heiluttelemassa lelua, niin Medya juoksi lähes aina sen ohi sokeana. Vasta itse pysähdyttyäni se saattoi hoksata, että perskale, tuolla se lelu olikin. Se kuitenkin motivoituu leikkimisestä, repii kunnolla ja tykkää juosta lelun perässä, mutta se ei näytä riittävän. Treeneissä käytetään myös vain tiettyä lelua, joka ei ole käytössä normaalissa arjessa. Sama ongelma on myös namikippojen kanssa, samapa tuo mitä pöperöä siellä odottaa, mutta tietyissä tilanteissa Medya vain rellestää ja juoksee ohi. En oikein tiedä mitä sille sitten keksisi, sillä sen huomio olisi oikeastaan pakko saada siirrettyä minusta eteenpäin.

Yritettiin pätkiä tuota loppuakin ihan pieniin osiin, siten että oltaisiin saatu edes nelos- ja vitoshyppy onnistumaan. Ei onnistu ei, kun Medya on liian kiinni minussa tai liian kierroksilla. Siinäkin tuli jo aikamoisia ongelmia, että Medyan sai neloshypyn onnistumaan. Todella usein se juoksi tuosta etupuolelta vain ohi, vaikka etäisyys esteeseen oli todella lyhyt ja rintamasuunta melko selkeä. En tiedä, hankaloittaako tilannetta se, ettei meillä ole rimoja käytössä, joten este voi olla ehkä hieman hankalampi hahmottaa? Irtoamista vinottain oleville hypyille pitää treenata kuitenkin vielä hurjasti.

Noh, jos neloshyppy päästiin onnistuneesti suorittamaan, niin vitoshypyn onnistumisesta ei ollut toivoakaan. Valssi unohdettiin meidän kohdalta ihan suosiolta, tarkoitus oli saada vain nuo kaksi hyppyä edes jotenkin onnistumaan. Moni yrityksistä päätyi kuitenkin siihen, että Medya juoksi kuurona vain suoraan ohi edessä häämöttävään putkeen. Edes vastainen käsi ja TÄSSÄ-käskyn karjuminen ei oikein tuottanut tulosta. Kerrankin kun sen olisi täytynyt tarkkailla mitä teen, niin se oli pää viidentenä jalkana pinkomassa eteenpäin. Ei, ei näin. Harmi, ettei noista treeneistä ole videota.

Tuo treenipätkä olisi siis hyvä käydä uusimassa ilman häiriötä. Medya kiihtyy ja innostuu nykyään aivan tautisesti agilitysta, hallille saavuttaessa neliveto kaasuttaa kohti hallia ja jarruttelee jos kävellään poispäin. Halliin päästyessään se olisi koko ajan menemässä kentälle ja sitä on astetta vaikeampi saada keskittymään muihin juttuihin siinä tilanteessa. Pitänee varmaan viskata Medya aina autoon odottelemaan muiden treenivuoroilla, jos se rauhottaisi vähän itse treenitilannetta. Medya varmaan keräilee hullut kierrokset muita koirakoita katsellessa, jolloin oma suoritus saattaa kärsiä. Vapaatreenikortti olisi tässäkin mielessä oikein mainio, jotta pääsisimme tekemään rauhassa ajan kanssa meille vaikeat kohdat uudestaan.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Note to self: älä lähde julkisilla mätsäriin



Tulipahan toistamiseen todettua, että mätsäriin lähtiessä kannattaisi käyttää sitä omaa autoaan. Onhan julkisilla sinänsä kätevä kulkea, ei tarvitse miettiä parkkipaikkojen kanssa, matkalla saa istuskella omissa mietteissään, säästyy luontoa ja rahaa. Olen jo kerran aikaisemmin päättänyt lähteä mätsäröimään julkisilla, sillä mätsäripaikalle oli vain noin kahden kilometrin matka. Silloin Medya oli hienosti PUN1 BIS3 saaden palkinnoksi ison ruokasäkin, Nutrolinia ja muita hyvinvointituotteita. Tuolloin selviydyin vielä melko kivuttomasti kotiin yksinäni, vaikkakin mm. laukkuni hajosi täysin käyttökelvottomaksi matkan aikana.

No, lauantaina sitten lähdin Medyan kanssa taas pitkästä aikaa mätsäröimään julkisilla. Mätsäripaikka oli pieni agilityhalli Tattarisuolla. Parkkipaikkoja ei juurikaan ole kyseisellä hallialueella, vaan auto olisi pitänyt jättää jonnekkin tienvarteen. Pk-seudulla ei myöskään ole juurikaan ollut mätsäreitä tässä syksyllä, joten oli aika ilmeistä, että ruuhkaa tulee olemaan. 


Tungosta kyllä riitti. Osasinkin olettaa, että kehien koolla ei hirveästi juhlittu. Ennen kehien alkua treenailin Medyan kanssa liikkeitä ja jatkuvasti sai todeta kehänauhan tulevan aivan liian äkkiä eteen. Taikalle kehät olisivat olleet aivan mainiot, sillä se kuljee nätisti ja rennosti vieressä pientäkin ympyrää. Medyalta taas löytyy vähän turhankin painava kaasujalka, ja pentu kiihdyttää suoraan sata lasissa ottaessa ensimmäisiä askeleita. Juuri kun oikea tempo alkaisi löytyä, oli seinä vastassa ja täytyi kääntyä takaisin. 

Seisominen meni Medyalta tällä kertaa yllättävän mallikkaasti. Se alkaa taas pikkuhiljaa pysymään aloillansa siinä asennossa, johon sen itse asettelen. Liikkeetkin sujuivat paljon rennommin tuomarin silmien alla, vaikkakin meno taisi edelleen olla melko lennokasta. Erityisesti kehuja tuomarilta tuli reippaasta luonteesta. Kommenttina oli, ettei kyllä olisi olettanut että sheltti olisi ensimmäisenä pusuttelemassa pöydällä. Punaista nauhaa meille siis luultavasti avoimen ja iloisen kehäkäytöksen takia.

Nauhakehässä oli ahdasta. Joillakin koirakoilla oli enemmän tilaa ympärillään, mutta me saimme juuri ahtautua pieneen väliin. Olisin nauhakehässä halunnut esittää Medyan seisten tai olemalla itse kyykyssä pennun edessä, mutta ei mitään toivoa siitä. Edellisen koiran takamus häämötti aivan Medyan nenän edessä ja seuraava koirakkokin oli melkein kiinni. Olin aivan varma, että hukumme täysin muiden koirakoiden joukkoon emmekä erotu porukasta eduksemme. Yllättäen kuitenkin meidät napattiin neljän parhaan joukkoon, jonka jälkeen tuomari liikutti meitä ja seisotti. Lopputuloksena pääsimme Medyan kanssa ykkössijalle!


BIS-kehää saimme odotella melko pitkään, sillä tuomareita oli ainoastaan kolme ja jokaisella tuomarilla oli arvosteltavana vähintään kaksi luokkaa (esim pienet pennut ja aikuiset). Onneksi tahti oli kuitenkin ripeä, muttei kuitenkaan puutteellinen. Odottelun tuloksena Medya oli BIS-kehään päästessään taas aivan intoa täynnä, joka näkyi yllätysyllätys liikkeissä. Häntä koholla ja kiireellä eteenpäin. En viitsisi juoksuttaa Medyaa kireälläkään hihnalla enää, joten lopputuloksena pentu kulki pää ylväästi pystyssä hihnanmitan edellä minusta. Ei kyllä näyttänyt varmaankaan hirveän hallitulta esittämiseltä... :D Koira vie handleria 6-0 perässä. Muut BIS-kehässä olleet esiintyivät ja liikkuivat kaikki oikein nätisti, joten omat odotukseni eivät olleet hirveän korkealla. En tosiaan tiedä millä perusteella tuomarit tekivät päätöksensä, sillä meille jäi käteen BIS1-sijoitus.


Palkintomäärä oli ihan järjetön. Makuualustoja, matkalaukku, retkituoli, kori, leluja, valjaat, ruokaa, ruokaa, ruokaa ja vähän lisää ruokaa (yht n. 20kg) ja vaikka mitä. Ihana kuitenkin, ettei palkintojen seasta löytynyt mitään turhaa krääsää! Ainoa ongelma oli tosiaan se, että olin tosiaan niillä julkisilla liikenteessä... :D Hieman hirvitti katsoa tuota tavaramäärää ja pohtia, että milläs perkeleellä mä täältä pääsen kotiin. Onneksi koirapiireistä löytyy ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä ja sainkin kyydin kotiovelle asti!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Pieniä suuria iloja näyttelyreissulta

Lahden KV takanapäin ja hyvillä mielin ja ehjänä takaisin kotona! Perjantai-ilta kului tavaroita pakkaillessa, panikoidessa ja viime hetken puunaamiseen. Laukussa oli varmasti rokkaritrekkaritlaput, näyttelyhihna, harjat, kamera, auton avaimet, navigaattori... jne. Aloin myös puoli kymmeneltä illalla laittamaan Medyaa vielä näyttelykuntoon, pesemään koipia, trimmaamaan tassuja ja harjaamaan solmuun menneitä korvakarvoja auki. En osaa ikinä aloittaa ajoissa, joten taas meni hyvää nukkuma-aikaa siinäkin. :D Riittävän aikaisin pääsin kuitenkin nukkumaan ja kello soikin aamulla kuudelta.

6.45 alkoi meidän matka, tai no, oikestaan silloin poistuttiin kotiovesta. Liikkeelle päästiin vasta lähemmäs seitsemää. Medyan kevythäkki piti siirtää takakontista takapenkille (ei muuten ollut helppo juttu, kun häkki on turhan iso autoon eikä mahdu kunnolla edes ovesta sisään), kuivata hieman vesipisaroiden täyttämiä ikkunoita ja saada prkln auto liikkumaan taaksepäin. Meillä on auton kanssa selkeä johtajuusongelma, kun se ei aina tottele ekasta käskystä. Auttaisiko jääkausi, pakotteet vai sheippaus?


Puoli kahdeksalta saavuin Espooseen noukkimaan Lindan ja sk collie Noomin. Matka Lahteen taittui melkein täysin ongelmitta, mitä nyt ajokeli oli aika mahtava (näkyvyys paikoittain todella huono) ja poukkoilin välillä ties millä kaistalla. Meinasin vahingossa ajella Kehä I:n sijaan Tuusulaan, onneksi ei ollut muuta liikennettä juurikaan ja heräsin riittävän aikaisin! Ehkä kulutetuin lause matkalla oli "mitä hittoa mihin nyt tästäkö tonne käännynkö nyt joo ok hyvä", vaikka lähes nenän edessä tönötti navigaattori. Kyseisellä vekottimella on kyllä välillä oikea ja vasen sekä järjestysluvut hieman hukassa, kun kartan mukaan pitäisi kääntyä oikealle ja armas navi kuuluttaa iloisella äänellään "käänny vasemmalle". Samaten liikenneympyrän poistumisväylät olivat pienelle hieman hankalia laskettavia. Melkein eksymättä päästiin perille, Lahdessa käännyin yhdestä risteyksestä liian aikaisin jonka seurauksena pääsin kokeilemaan, kuinka auto taipuu upareita heittäessä. Perillä olimme noin puolituntia suunniteltua myöhemmin, kello yhdeksältä.

Hallissa sitten ei muuta kuin äkkiä jakkua niskaan ja Medyalle hihna kaulaan. Halusin tarkotuksella olla aikaisin paikalla (kehät alkoivat klo 10), jotta saisin vähän treenattua ja harjoiteltua kakaran kanssa liikkumista. Montakohan kierrosta kiersin tyhjää kehää ympäri? Aluksi pentu töpötti aivan intona häntä kippuralla kehässä, eikä häntä tahtonut oikein laskeutua siinäkään vaiheessa, kun oma pää alkoi olla jo pyörällä. Ei auttanut muu kuin toivoa, että se häntä ei liputa kehässä aivan järkyttävästi, sillä aika alkoi huveta ja halusin vielä hieman saada Medyan kaulusta ja niskaa pöyheämmäksi.

Oma jännitykseni hieman laantui kun pääsin kehän sisäpuolelle. Tuomarinmuutoksen takia alkuperäisen tuomarin (Cindy Kerssemeijer, NL) sijaan shelttipennut ja -junnut arvosteli Harri Lehkonen. Medya kulki ylväästi tuomarin tarkkaavaisten silmien alle, se tuntuu aina olevan sillä asenteella liikkeessä, että se on tullut esiintymään kaikille ja pitämään hauskaa. Narttupentuja oli ilmoitettu yhteensä kolme kappaletta. Pöydällä seisoskelu meni taas hieman pipariksi, kun tuomari saapui kosketusetäisyydelle. Ihana kuitenkin, että se on pöydällä iloinen ja antaa kopeloida itsensä ilman, että se seisoo hakatun näköisenä korvat luimussa. Liikkuessa se kerpeleen häntä pysyi myös siedettävän alhaalla (!!), vaikka Medya olikin edelleen intoa täynnä.

Jokaisen yksilöarvostelun jälkeen kaikki pennut taas yhdessä kehässä ja viimeiset katsaukset liikkeisiin. Sen jälkeen olisi sijoitusten aika ja pennut piti järjestää uuteen järjestykseen. Meidän takana toisena ollut trikkipentu viitottiin jonon hännille ja soopeli sai paalupaikan kärjestä. Medyan kanssa jäätiin siis toiseksi! Olin aivan varma, että meidät olisi heti alkuun heitetty kolmannelle sijalle värin takia, mutta ei! Seuraava ajatus olikin se, että ei varmana tule KP:ta kuin ensimmäiselle. Hitto vie, saatiin me se kuitenkin!


 

"Reippaasti esiintyvä narttupentu. Feminiininen pää. Oikeat mittasuhteet rungossa, jonka tulee vahvistua. Tasapainoiset kulmaukset. Oikealaatuinen turkki. Hieman kookkaat, mutta oikea-asentoiset korvat. Esiintyy ryhdikkäästi. Oikea askelpituus"
PEK2 KP

Kehän jälkeen seurasin hetken junnuja ja nuo/avouroksia kameran kanssa. Kuvaamisesta ei kuitenkaan tullut oikein mitään, joten kävin kiertämässä hieman myyntikojuja. Sain viihdoin aikaiseksi ostaa Medyallekin oman näyttelyhihnan, nyt ruskean sijaan meiltä löytyy valkoinen hihna. Samaten mukaan lähti hieman tavallisia puruluita.

Paluumatkankaan sää ei oikein suosinut, sumun sijaan tällä kertaa saimme ajaa ihan kunnon sateessa. En muuten ollut kertaakaan aikaisemmin ajanut sadekelillä, löysin oikean vivun pyyhkijöille ja en ajanut ojaan tai joutunut pahaan vesiliirtoon! Auto sammuili Lahden puolella aika huolella, mutta motarille päästäessä oli ihan rentoa ajella kohti takaisin Espoota ja Helsinkiä. Espoosta Viikkiin navigaattori ohjasi mm. Etelä-Haagan ja Pasilan kautta. Siinä vaiheessa kun huomasin minne olen joutumassa, teki mieli kirota ja manata että eieieiei. En ole ajanut juurikaan noin "kaupunkimaisessa" ympäristössä, saati sitten aikaan, jolloin on yllättävän paljon liikennettä. Tuohon reittiin sisältyy myös mm. Koskelantien risteys, joka on välillä täysin painajainen. Jännitän muutenkin ajamista taajamassa melko paljon, joten tuo reittivaihtoehto ei todellakaan ollut aivan mieluinen.  Selvisin kuitenkin kaikista hengissä, auto ei sammunut kertaakaan, enkä edes joutunut seilaamaan kaistojen kanssa. Oli aika voittajafiilis, kun pääsin takaisin omaan parkkiruutuun n. 280 km reissun jälkeen! 

Kaikista kuvista kiitos matkaseuralaisellemme Linda Toivoselle!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Ei vieläkään mitään uutta

Viikko sitten Taika visitoi Sopulitien eläinlääkäriasemalla Suvi Laukkasen luona. Taikalta oli tarkoitus napata vain verikokeet ja katsoa, että kilppariarvot ja yleisimmät veriarvot olisivat edelleen kunnossa. Taikan kipuilu tuli kuitenkin taas puheeksi, joten verikokeiden lisäksi tutkittiin taas kipuilualueet. Ristiselkä ei enää reagoinut yhtä pahasti (kranio auttanut?), mutta muualta kropasta löytyi edelleen kipeitä kohtia. Ristiselästä kipu oli siirtynyt enemmän kohti selän alkuosaa. Melkein "vahingossa" Taika olikin kohta täynnä pieniä neuloja, se sai samalla akupunktiohoidon. Akupunktio tuntui auttavan myös jonkin verran Taikaa. Suositus olisi ollut uusia hoito n. viikon kuluttua ensimmäisestä, mutta oman tilini saldo lähentelee 20 euroa, ja akupunktiolla on hintaa 60 euroa... Kummasti tuo raha aina häipyy tililtä salakavalasti. Sentään on autossa bensaa Lahden KVta varten ja Medya ilmoitettu Best-In Puppy Showhun, vaikka se on omasta mielestäni niin onneton turkiton rääpäle.

Taikan verikoearvot näyttivät tältä, viitearvot suluissa:

T4: 56,9 nmol/l (17-53)
TSH: 0,07 ng/ml (0-0,5)
T4/TSH: 812,9 (>30)

Na: 150 mmol/l (144-158)
K: 4,5 mmol/l (4,0-5,4)
Ca: 2,7 mmol/l (2,20-3,10)
Pi: 1,13 mmol/l (0,85-1,95)
Prot.tot: 58 g/l (54-84)
Alb: 31 g/l (25-36)
Krea: 95 μmol/l (43-115)
Urea: 8,2 mmol/l (1,4-9,0)
Bil T: 2,2 μmol/l (1,0-11,8)
AFOS: 46 U/l (19-106)
ALAT: 44 U/l (24-136)

Sydänmato: negat.
Borrelia: negat.

E. canis: negat.
Anaplasma: negat.



Taika testattiin siis myös mm. borrelioosin varalta, vaikka sen todennäköisyys olikin melko pieni. Sydänmadosta tai noista muista tutkituista en edes tiennytkään, mutta hyvä vaan tietää, että kaikki on ihan ok. :D Kaikki muutkin verikoearvot olivat taas ihan ok, mutta T4 hieman koholla. Kohonnut T4 viittaisi kilpirauhasen liikatoimintaan, mutta siitä ei Taikan kohdalla ole mitään merkkejä (mm. laihtuminen ja yliaktiivisuus). Verikoe on otettu Taikalta siihen aikaan, kun lääkkeen vaikutus on ollut suurimmillaan, joten senkään vuoksi tuosta hieman kohonneesta T4 ei tarvitse olla huolissaan, jos tilanne ei muutu mihinkään suuntaan. 

No, ei siis näistäkään tuloksista mitään uutta tietoa meille. Kipeä tuo koira taitaa edelleen jonkin verran olla, sillä sen liikkeet ovat normaalia voimattomammat ja huonommat. Esim takapotkusta puuttuu voimaa, jolloin askellus jää lyhyeksi ja tikkaavaksi. Taika on kuitenkin melko pirtsakka ja iloinen nyt, joten nyt ollaan taas siinä tilanteessa että en tiedä mitä keksisi. Osteopaatilla voisi olla mielenkiintoista käydä, mutta tällä hetkellä rahatilanne pistää hanttiin. Samaten en tiedä, olisiko sekin lähes turha reissu siltikin.


maanantai 21. lokakuuta 2013

Vielä ei merkkejä talvesta

Perjantain ja lauantaiaamun vietin koirineni Mäntsälässä Oonan luona, jossa meitä viihdyttämässä olivat myös sheltit Frida, Iita ja Iiris sekä vääränrotuinen mittelspitz Mokka. Sunnuntaina Medya pääsi myös katselemaan lisää muita koiria Mustin ja Mirrin pentujen leikkitunnilla. Alkuun siellä oli vain yksi mäyräkoira, jonka kanssa Medya pistikin leikiksi. Porukan lisääntyessä noin 7 pentuun alkoin Medyaakin ehkä hieman ujostuttamaan ja se kävikin aitauksessa istuvien lasten sylissä vain rapsuteltavana. Tekee kuitenkin varmaan sillekkin oikein hyvää päästä vähän totuttelemaan isompaan koiralaumaan.

Kävin myös pitkästä aikaa näyttämässä Sigman 70-200mm f2.8:lle päivänvaloa. Viimeisestä kuvausreissusta sen kanssa taitaa olla jo yli vuosi. Sen piirto ei nimittäin ole mitään parhainta, varsinkaan kun nokan päässä on ollut suodin suojaamassa. Nappasin kuitenkin kys. halpissuotimen pois edestä, jolloin kuvanlaatu parani näkyvästi. Suuntasin myös uusille alueille Kivikkoon päin, joka oli yllättävän hyvä valinta. Pitkästä aikaa sain palata tyytyväisin mielin kotiin kamera kaulassa. Tuloksena olikin kasa melko syksyisiä kuvia Medyasta, Taika oli taas vain lenkkiseurana mukana.









torstai 17. lokakuuta 2013

Tanssiaskeleiden muistelua ja pussitreeniä

Treenipäivitystä taas luvassa. Tänään treeneihin lähtö oli yksi *rkeleen show. Tarkoitus oli normaalisti ajella rennosti agihallille, mutta auton temppuillessa sain tehdäkkin äkkilähdön bussipysäkille. Tuon auton vaihdelaatikko on välillä niin raivostuttava, ja se päättikin aloittaa temppuilunsa taas vaihteeksi. On se hienoa lähemmäs 10 minuuttia tapella vaihdekepin kanssa, kun pakin sijasta se heittää itsensä jatkuvasti ykköselle. Onhan se siinä sitten mukava olla ruudussa keula edellä, joten eipä siitä mihinkään liikuttu. Siinä vaiheessa kun alkoi hermo kiristyä turhankin paljon, tsekkasin nopeasti reittioppaasta reitin hallille ja ei muuta kuin koira pois boksista, jalat alle ja bussipysäkille juosten. Bussitkin kulkivat taas omia aikojaan, sekä 57 että 75 eivät kumpikaan tulleet silloin kun olisi pitänyt. Medya ei myöskään tykkää ollenkaan busseilusta, joten yritä siinä sitten juosta pysäkille ja pysäkilta agihallille (n. 1km matka) kun pentu pistää täysillä hanttiin. Tiesin olevani jo valmiiksi tämän episodin takia myöhässä hermo tiukalla, joten siinä tilanteessa olisi tehnyt mieli heittää agikamat ojaan ja painua takaisin kotiin. Onneksi itse treenit eivät olleet aivan fiasko ja sain toiselta kouluttajaltamme kyydin lähelle kotia.


Toisena treeninä oli tänään pussi. Medya on aikaisemmin treenannut muutamaan otteeseen pussia avustajan kanssa, joten samalla linjalla jatkettiin edelleen. Nyt kuitenkin erona oli se, että lelusta viritettiin eräänlainen viehe, joka laitettiin pussin sisälle näkyville. "Vieheen" tarkoituksena on yrittää opettaa koiralle oikea asento suorittaa pussi, eli pää matalalla. Kävin eilen hakemassa Mustista ja Mirristä Medyalle uuden lelun, Kong Snugga Wubban, sillä Medya ei tahdo erottaa/löytää maassa olevaa kuollutta lelua. Ajattelin tuon sitten näkyvän paremmin ja samaten kys. lelu testattiin oikein toimivaksi vieraillessani Joensuussa tervehtimässä Inkaa, Caraa ja Islaa. Leluun siis kiinnitettiin talutushihna, jolloin lelua pystyi vetämään pussissa eteenpäin ja viskasemaan sen jälkeen lähelle toista hyppyä.

Kaksi ensimmäistä suoritusta sujui oikein täydellisesti. Medya pinkoi hyvällä vauhdilla siivekkeiden takaa suoraan pussiin lelun perässä. Mutta. Vaihdoin sitten puolta ja joku naksahti pennun päässä. Se ei silloin edes vilkaissutkaan pussia, vaan juoksi suoraan sen ohitse, teki pienen kunniakierroksen ja palasi takaisin. Se ei edes erityisemmin näyttänyt etsivän lelua. En tiedä oliko syynä se, että Medya oli taas aivan kierroksilla, sillä lämppälenkki oli kiireen  takia aika kämänen ja muutenkin kaikki yhtä häsläämistä. Helpotettiin muutamaan otteeseen ja lähetin pussiin lähempää, mutta sekään ei aina toiminut. Muutama onnistunut suoritus löytyi aina välistä, välillä taas juostiin ohi. Kerran vahingossa se myös meni pussin läpi ilman, että kukaan ei pitänyt sitä ylhäällä. Saatiin loppuun kuitenkin ihan onnistunut suoritus, johon oli hyvä lopettaa pussin treenaus tältä osin.


Tänään pääsimme myös tekemään alkeellista rataa ja harjoittelemaan valssia. Valssia en ole aikaisemmin Medyan kanssa tehnyt, joten oikein mukava rata meille. Ajattelin aluksi, että kys. treeni olisi meille aika helppo nakki, mutta alku oli hieman sähläämistä. Medya kuitenkin kääntyi yllättävän nätisti kolmoshypyn jälkeen putkeen, vaikka emme olekkaan käännöksiä treenanneet. Viimeisellä kerralla kaarroksesta tuli hieman loivempi, sillä pentu vilkaisi vitoshypyn takana odottavaa leluaan. Ei kuitenkaan päättänyt karata sinne, hyvä! Taas oli jonkin verran ongelmia palkkauksen kanssa, kun Medya ei noteerannut lelua. Lopuksi kuitenkin käytettiin täysin kuollutta lelua, joka toimikin oikein mahtavasti!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Salaisuudet julki - kysymyspostauksen vastaukset

Kysymyksiä kertyikin aika pitkä lista, isot kiitokset kysyjille! Osan kysymyksistä yhdistin, sillä ne mielestäni menivät melko lähelle toisiaan. Tässäpä teille vastauksia:

Minkä perusteilla valitsit koiriesi kasvattajat? Mihin (vanhempien osalta, kasvattajan osalta jne?) kiinnität huomiota kun olet ottamassa pentua? Minkä perusteella valitsit koirasi?
Ensimmäistä koiraa etsiessäni mailailin useille lähiseudun kasvattajille kysellen pentusuunnitelmista. Moni jätti vastaamatta (eikä ihmekkään kun miettii näin jälkikäteen), mutta saimme joitakin viestejä, joissa kerrottiin tulevista suunnitelmista. Taikan kasvattaja olikin yksi näistä joka vastasi meille kertoen, että häneltä löytyisi kolme soopelipentua. Tsekkasin pentujen vanhemmat koiranetistä, eikä mitään hälyttävää näkynyt omasta mielestäni. Värillä ei ollut väliä, enkä ollut juurikaan tietoinen eri sukulinjoista jne. Pentue vaikutti ihan kivalta, kävimme katsomassa pentuja ja kasvattajaa ja näin sitten valikoitui meille Taika. 

Toisen koiran ottamista suunnitellessani olin jo ehkä "hieman" fiksumpi. Selaan koiranettiä lähes päivittäin, katselen uusimmat pentueet, nly/luonnetestitulokset ja terveystulokset. Näin itselleni on muodostunut kuva, millaisista linjoista haluaisin seuraavan koirani, mitkä ovat ehdottomat no-no koirat sukutaulussa ja keiden kasvattajien jalostusvalinnat vaikuttavat fiksuilta. Medyaa etsiessäni selasin koko koiranetin kasvattajalistan läpi ja katsoin edellisiä yhdistelmiä ja käytettyjä jalostusnarttuja. En halunnut, että isävalinnat olisivat vain käytetyimpiä matadoriuroksia, vanhemmilta puuttuisi te Niiden perusteella käteeni jäi vain muutama varteenotettava kasvattaja, sillä autottomuus vaikutti edelleen kasvattajan valintaan. Mailailin, juttelin puhelimessa ja kävin tapaamassa yhteensä neljää eri kasvattajaa. Erinäisten syiden takia jäljelle jäi vain yksi kasvattaja, jolta Medya onkin peräisin.

Vanhempien osalta kiinnitin huomiota terveystuloksiin, sukutauluun, mahdollisiin muihin koetuloksiin, ulkonäköön ja luonteeseen. Medyan kohdalla oikeastaan kaikki muu oli kunnossa, paitsi se, etten ole (vieläkään) nähnyt isää luonnossa. Luonnetestitulos löytyy kyllä, paljon juttuja olen kuullut ja videoita nähnyt, mutta asia kuitenkin häiritsee itseäni joissain määrin. Terveystuloksista halusin löytyvän silmät (miel. ei crd tai disti), polvet, kyynärät ja lonkat. Valitettavan monelta uupuu esimerkiksi kyynärtulokset. Luonnetestit/agi/tokotulokset ovat plussaa, mutteivat välttämättömiä. Näyttelykäynnitkään eivät ole välttämättömiä, mutta suotavaa olisi olla edes muutama tulos. Ulkonäöllisesti yksi kriteeri oli väri, soopelia en tahtonut, enkä kyllä mielellään trikkiäkään. Haluan myös, että vanhemmat miellyttävät jollakin tavalla omaa silmääni, joskin tässä on joustettu älyttömän paljon molempien koirieni kohdalla.

Pentua valitessa kaikkein suurin kriteeri oli luonne. Toki Medyan kohdalla myös ulkonäöllä oli merkitystä, sillä trikki ei tuntunut niin omalta ja en tykkää ollenkaan sinisistä silmistä merlellä. Medyan kohdalla oma pentuni lyötiin lukkoon vasta pentujen ollessa 7vko, jotta luonteista näkisi jotain. Taika taidettiin valita ensimmäisellä käynnillä, yksi oli suunniteltu sijoituskoira, toinen oli hieman ujompi joten Taika iloisena ja reippaana pentuna vei meidän sydämemme.

Miksi juuri sheltti?
Pieni, karvainen, helppo koulutettavuus, sievä ja nätti, helppohoitoinen turkki... Näitä kriteereitä pyörittelin päässäni rotua valitessa, ja sheltti soveltuikin oikein hyvin.

Mikä on kaunein koskaan näkemäsi sheltti?
Tämä on paha kysymys, sillä olen todella nirso shelttien suhteen. Usein myös ne kauneimmat koirat eivät taas sitten miellytä itseäni esim. suvun osalta, joten ihailu laantuu sen myötä. Livenä nähdyistä koirista tykkään kovasti Susadan Ylvasta ja kuvien perusteella mm. Grandgables Glamour Puss ja C-A-Moon Versace. En osaa valita kauneinta, jota palvoisin ja ihailisin todella. :D

Miten palkkaat koiriasi (esim. namilla, lelulla jne.)?
Taikaa palkkaan oikeastaan vain herkuilla, sillä se ei motivoidu muusta. Medyalle kelpaa lelut, ruoka ja kehut oikein mainiosti.

Millaisia tavoitteita sinulla on koiriesi kanssa?
Taikalla taitanee olla vain "terveenä" pysyminen. Harrastushaaveista olen sen kohdalla oikeastaan jo luopunut. Medyalla olisi tavoitteena saada hihnakäytös kuntoon, saada tokon alo-liikkeet kasaan jossain vaiheessa ja ensi vuoden loppupuolella lähteä kisailemaan agissa.

Näyttelyt vai agility?
Kai se agility näyttäisi olevan meidän laji. Jos näyttelyt menisivät edelle, tuskin itselläni olisi mustavoittoista merleä. Joskus kuitenkin haaveena olisi saada "näyttelykelpoinen" ja menestyvä yksilö.

Kuinka tärkeinä pidät näyttelyitä?
Joojaajuu. Tykkään itse käydä sekä kehän puolella että turistina. Siellä näkee kerralla useamman yksilön, jolloin pystyy tekemään jotain johtopäätöksiä koiran ulkomuodosta ja luonteesta (esim kulkeeko reippaasti vai häntä koipien välissä). Tykkään myös saada omasta koirastani muiden mielipiteen rakenteesta, vaikka itse näenkin sen joka päivä. Näyttelyistä saa mielestäni ihan hyvän arvion ja kokonaiskuvan koiran rakenteesta, jos näyttelykäyntejä on useampi osaavalta tuomarilta. Ilman näyttelyitäkin kyllä pärjäisi, mutta itse tykkään niissä käydä. Kunhan pelkistä näyttelytuloksista ei tule jalostuksen "punainen lanka".

Mistä keksit koiriesi nimet? / Mistä Taikan ja Medyan nimet ovat peräisin?
Taas vaikea kysymys. Taikan kohdalla ei tainnut jäädä muita vaihtoehtoja. Nimikriteereitäni oli mm. ei ärrää, ei ihmisten nimiä, miel. kaksitavuinen. Taikasta piti ensin tulla Ninja, mutta se ei tuntunutkaan hyvältä, joten nimi lähti vaihtoon pennun ollessa kotona jo noin viikon verran. Medyan kohdalla piti edelleen samat kriteerit, tosin nyt en halunnut nimeä, joka olisi hirveän yleinen. No, eipä tosiaan ole yleinen nimi, mutta en kyllä todellakaan muista mistä se on kiskaistu!

Mitkä ovat koiriesi hauskimmat tavat?
Taikalla lienee se, että Medyan istuessa esim. äitini sylissä, Taika hakee jostain esimerkiksi lelun tai luun. Taika kuljettaa sen äitini jalkoihin, jolloin Medya melko suurella todennäköisyydellä käy ihmettelemässä, mitä kivaa Taikalla on. Silloin Medya hyppää pois sylistä ja Taika äkkiä ja ovelasti valtaa sylin.

Medya onkin ehkä haastavampi tapaus. Koko koira on niin trolli, että siitä on vaikea nimetä vain yhtä tapaa. Lenkillä sille on kuitenkin pinttyneitä tapoja, jotka huvittavat itseäni. Sen on joka lenkillä pakko juosta hypätä yhden tietyn kiven päälle ja juosta istumaan tietylle korkealle kalliolle.

Entäs sitten huonoimmat?
Taikan ärsyttävin tapa on tunkea rapsutettavaksi syliin kerjäämään huomiota juuri silloin, kun ei pitäisi. Esimerkiksi välillä on mahdotonta lukea lehteä tai näpytellä puhelinta, kun rouva päättää haluta hellyyttä. Silloin alkaa armoton käsien kuopiminen tassuilla, päällä puskeminen ja väkisin syliin tunkeminen. Onhan se joo ihan söpöä, mutta miksei se voi harrastaa tuota samaa, kun kädet olisivat vapaina?

Medyan huonon tapa on ehdottomasti äänenkäyttö. Pärinää, kitinää ja haukkumista riittäisi vaikka muille jakaa.

Paras muisto koirien kanssa?
Hmm. Medyan kanssa ei ole vielä ehtinyt tapahtua mitään maatamullistavaa, joten sen osalta en osaa sanoa. Taikan kohdalla kisamenestykset ovat jääneet hyvin mieleen, esimerkiksi ensimmäisten agilitykisojen voitto.

Millä tavalla vietät muuten aikaa koirien kanssa?
Lenkkeilyä, temppujen opettelua, sohvalla ja sängyssä köllöttelyä jne.

Ja mikä on parhainta koiran omistajana olemisessa?
/ Paras juttu koirien omistamisessa? Entä huonoin?
Omalla kohdallani parasta on varmaan se, millaisiin ihmisiin olen päässyt tutustumaan koirien kautta. Olen saanut paljon kavereita ja ystäviä koirien kautta, joiden kanssa tulee vietettyä aikaa myös ei-koiramaisissa asioissa.

Mikä on paras ja huonoin puolesi koiranomistajana?
Öhm, parasta? Vaikea sanoa. Ehkä loppujenlopuksi se, että välitän koiristani kunnolla ja jaksan edelleen touhuta niiden kanssa. Yritin keksiä erilaisia hyviä puolia, mutta mitään muta ei tule päähäni.

Huonoin puoli on ehkä oma turhautumiseni. Jos jokin ei onnistu, se näkyy omassa käytöksessäni ja niin näkyy pian myös koirassa. Ja kun sekä minä että koira olemme turhautuneita, niin mistään ei tule mitään.

Kuinka tärkeää koiriesi terveys on sinulle?
Onhan se tärkeää, eikä sitä ikinä toivoisi vaivojen ja vikojen ilmaantuvan. Medyakin menee tulevaisuudessa terveystarkkeihin kartoittamaan mm. luuston ja silmien tilannetta. Yritän myös ennaltaehkäistä ikäviä vaivoja mm. ruokinnalla ja liikunnalla.

Onko koirissasi jotain, jota haluaisit muuttaa?
On. Taika saisi olla aktiivisempi ja innokkaampi. Myös kovuutta se tarvitsisi lisää, sillä se paineistuu todella herkästi edellisten ikävien kokemusten kautta. Medya taas voisi olla paljon hiljaisempi ja ei ehkä niin vilkas kuin nyt. Medya kiihtyy nollasta sataan silmänräpäyksessä, joka ei useassa tilanteessa (esim. ohitukset) ole hirveän positiivinen ominaisuus.

Kuvaile koiriasi kolmella sanalla.
Taika: Rauhallinen mummon sohvakoira
Medya: Missä mikä häh

Millainen "koirahistoria" sinulla on?
Täältä löytyypi.

Onko sinulla haaveissa jotain muita rotuja ja tuleeko mahdollisesti muun rodun edustaja tulevaisuudessa? 
Ei ainakaan tällä hetkellä. Uuteen rotuun tutustuminen ja perehtyminen veisi niin jumalattomasti aikaa, että tuntuu helpommalta pysyä shelteissä. En ole myöskään juurikaan päässyt tutustumaan läheisesti muihin rotuihin esim. ystävieni kautta, sillä joko heillä on isoja koiria (eieiei) tai shelttejä.

Mitä tulevaisuuden haaveita/odotuksia teillä on?
Taika saisi pysyä elossa. Sillä noita vaivoja on ilmaantunut enemmän kuin laki sallii, joten en tiedä, montako vuotta se meinaa tallustella iloisesti. Haluaisin sen kanssa vielä joskus päästä esim. rallytokoilemaan, mutten tiedä tuleeko siitä ikinä mitään. Medyan kanssa olisi ihana päästä kisailemaan sekä agin että tokon puolella. Odotan myös kovasti Medyan terveystarkkeja, sillä innolla ja kauhulla odottelen, mitä tuloksia sieltä tulee. Omissa haaveissani olisi vielä saada kolmas koira, mustavalkoinen uros ulkomailta.

Oliko sinulla muita rotuvaihtoehtoja ennemmin kuin päädyit shelttiin?
Schipperke ja mittelspitz

Mitä mieltä olet shelttien terveydestä ja mitä muuttaisit rodussa? Mikä on mielestäsi huonoin puoli/asia tämän hetken shelteissä rotuna? Entä paras?
Saisi olla huomattavasti parempi. Osaa kasvattajista ei kuitenkaan terveysasiat näytä liikuttavan, vaan jalostukseen käytetään tutkimattomia tai jopa sairaita (kertokaa toki miksi mm. 2/2-kyynärät omistavaa narttua tulee käyttää jalostukseen) koiria. Ylimääräiset ripsetkään eivät tunnu monen kasvattajan valinnoissa painavan, vaikka ripset voivat olla todella ikävä vaiva koiralle. Oli myös pienoinen turhautuminen, kun Shelttiyhdistyksen hallitus päätti, ettei kyynäriä oteta Pevisaan mukaan, koska "Hallitus toteaa, että kyynärnivelien liittäminen PEVISAan ei tuo lisäarvoa rodun jalostukseen, koska 95%:lla tilastoiduista koirista on jo 0/0 kyynärät ja myös kuvaaminen vapaaehtoisesti on jatkuvasti lisääntynyt.". Joopajoo taas. Niistä kyynäristä olisikin varmaan hirveästi haittaa, jos ne olisi pakko tutkia?

Yleisesti rodussa muuttaisin myös jonkin verran luonnetta, rakennetta ja linjoja sekä matadoriurosten käyttöä. Toivoisin, että shelteiltä löytyisi yleisestiottaen hieman enemmän taistelutahtoa, toimintakykyä ja kovuutta. Samaten hermorakenne on ominaisuus, jonka tilanne voisi olla parempi. Monella sheltillä on myöskin omaan silmääni melko huono etuosa ja etukulmaukset. Suomessa myös shelttipopulaatio on hyvin rikkonainen, eikä Suomessa tunnu olevan mitään tiettyä selkeää linjaa. Myös matadoriurosten liikakäyttö huolestuttaa itseäni geenipoolin takia. Parasta taitaa olla kuitenkin edelleen se, että sheltti sopii moneen tarkoitukseen. Käyttöön, näyttöön ja lenkkikaveriksi.

Mikäli shelttiä ei saisi valita, minkä rotuisen koiran hommaisit?
Varmaan se mittelspitz.

Millaisiin stereotypioihin olet törmännyt rodussasi?
Usein sitä kuulee, että sheltit ovat arkoja ja hermoheikkoja.

Elätkö koirien mukaan vai koirat sinun mukaan?
Vähän molempia. Omat menoni joudun pitkälti sumplimaan toisin koirien takia, mutta mahdollisuuksien mukaan koirat kyllä kaapataan mukaan omiin menoihini. Itse olen myös se, joka tässä taloudessa päättää miten mennään ja mihin mennään. En siedä perseilyä koiriltani, joten siinä asiassa nuo saisivat mennä täysin minun mukaan.

Kuinka suuri merkitys on koiran ulkonäöllä?
Kyllä sillä loppupeleissä on melko suuri merkitys. Liitän itse ulkonäköön myös rakenteen. En esimerkiksi ottaisi pentua, jos se ei rakenteensa puolesta näyttäisi oikein lupaavalta. Harrastuskoiralta kuitenkin vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia myös rakenteen puolelta, jotta esimerkiksi agility ei rasittaisi turhaan liikaa. Joissain määrin myös pikkuseikoilla on merkitystä. En haluaisi itselleni värivirheellistä tai eriparisilmillä varustettua merleä. Pääpiirto on myös sellainen, jonka puuttumisesta en tykkää. Kuitenkin jos pentu olisi muuten täydellinen, niin kyllähän noista joustettaisiin.

Mikä on lempivärisi shelteissä?
Taitaahan tämä blue merle viedä voiton! Tykkään kovasti myös bi merlestä ja uusin hitti on mustavalkoinen (tosin vain uroksella!).

Mitä kaikeka teet koiriesi kanssa päivittäin?
Lenkkeilen, rapsuttelen, köllöttelen, ruokin, leikin, treenaan. :D En mitään hirveän ihmeellistä, treenaaminen saattaa tosin jääda joinakin päivinä pois.

Onko koiran omistaminen muuttanut sinua?
Kyllä varmasti. Ilman koiria viettäisin aikaani aivan eri ihmisten seurassa, kuluttaisin vapaa-aikani ja rahani toisin jajaja. Enpä varmaan istuisi tässäkään nyt, vaan huitelisin jossain ihan muilla teillä. Olen myös koira-asioiden takia oppinut sietämään itselleni inhottavia asioita. Esimerkiksi uusien ihmisten tapaaminen ja soittaminen olivat ennen vaikeita asioita itselleni. Sitten kun on pakko soitella eläinlääkäriaikoja käydä tapaamassa kasvattajia ja muita koiraharrastuksia, niin kummasti niihinkin tottuu.

Mitä harrastuksia sinulla on koirajuttujen ohella?  
Aika vähän mitään muuta. En ole ikinä harrastanut mitään kummoista esimerkiksi seurassa, joten eipä niitä ole nytkään. Tykkään joissain määrin valokuvailla, mutta sekin liittyy tällä hetkellä pääosin vain koiriin.

Miten Taika ja Medya eroavat toisistaan?
Lähes kaikilla tavoin. Yhteistä niille on avoimuus vieraita kohtaan, kaikilta muilta osin ne taitavatkin olla todella erilaiset. Taika vähät välittää leluista, Medya rakastaa. Taikalle riittää yksi vakavampi sana, Medyaa ei paljoa hetkauta. Taika makaisi sohvalla, Medya rellestäisi yömyöhään.

Onko sheltit se sun juttu vai voisitko kuvitella ottavasi jonkun toisen rodun edustajan shelttien rinnalle?
Kyllä ne sheltit taitaa olla mun juttu!

Voisitko kuvitella kasvattavasi koiria?
Voisin ja haluaisin joskus tulevaisuudessa. Eri asia että milloin, sillä monet jalostus/kasvatusjutut tuntuvat vielä osittain vaikeilta ja hankalilta itselleni.

Mikä on parasta koirissasi?
Taikassa ehkä se, että se on niin pomminvarma ja helppo koira. Sen voisi tyrkätä melkein kenelle vain hoitoon ilman pelkoa, että jokin ei sujuisi. Medya taas on ihanan iloinen aina, eikä sillä tunnu olevan yhtään huonoa päivää.
 
Tulevatko Taika ja Medya hyvin juttuun?
Ihan jeesisti, parempikin tilanne voisi olla. Edelleen Taikaa ärsyttää Medya joissain tilanteissa, jolloin se kyllä ilmoitta asiasta pärinällä. Ne kuitenkin leikkivät kimpassa sisällä ja ulkona, eikä mitään riitoja niiden välillä ole.
 
Noloin hetkesi koirien kanssa?
Taikan kanssa taitaa olla se, että pentuna se päätti kakkia keskelle Hakaniemen metroasemaa. Siinä tilanteessakaan itselleni ei ollut eksynyt kakkapussia tai edes nenäliinaa taskuun.
Medya taas on aiheuttanut harmaita hiuksia ja nolostumista matkapahoinvoinnillaan. Se on ilokseni aika monesti oksentanut bussissa ja useimmiten vielä oikein näyttävästi.

Mitä samaa sinussa ja koirissasi on? Entä erilaista?
Äh, vaikea kun nuo koiratkin ovat niin toistensa vastakohdat. Ehkä olen itse Taikan tapaan hieman ujompi ja harkitsen mieluummin ensin ennen kuin lähden päättömänä toimimaan. Toisaalta taas Medyan tapaan olen perusiloisella tuulella usein enkä anna pienten vastoinkäymisten lannistaa liikaa.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Nyt alkaa kontaktitreeni!


Voisin aloittaa Taikan tilanteen päivittelyllä, sillä nyt on viikko kulunut kraniosakraalista. Omaan silmääni näyttäisi siltä, että Taika on nyt virkeämmän oloinen kuin aikaisemmin. Illalla se lähtee melko reippain mielin ulos ja ei ehkä lahnaa ihan niin pahasti lenkillä kuin aikaisemmin. Voisi se edelleen kulkea enemmän edellä, sen nykyinen paikka on ehkä 45 astetta takaviistoon. Taika on kuitenkin alkanut nyt taas leikkimään itsenäisesti leluilla, mikä on sille melko epätavallista. Se käy aina välillä kaivamassa jostain lelun/sukan/hanskan ja hetken aikaa leikkii sillä itsekseen, hyvä Taika!

Keskiviikkona vietettiin taas tokotreenipäivää. Treenin aiheena oli taas perusasennon hinkkaamista ja minimaalista seuruuttamista. Huomasin edellisen treenikerran videosta, että hipsin hissukseen varovaisin askelin, kun Medyan pitäisi seurata sivulla. Tällä kertaa yritin ottaa normaaleita ja reippaita askelia eteenpäin. Imuttaminen näyttää videolla melko kömpelöltä, Medya kulkee pomppivasti ja rytmi on melko epätasainen. Lopuksi kokeilimme myös ilman käsiapua yhden/kahden askeleen verran, joka näytti huomattavasti paremmalle. Ehkä tuo on todellakin se meidän tapa lähteä kokoamaan seuruuta. Tuulin ja Kaapon treenatessa Medya harjoitteli myös keskittymään häiriössä, sillä sitä kiinnostaisi aivan jumalattomasti katsoa ja mahdollisesti haukkua muiden treenatessa. Aluksi Medyaan tuntui olla aika hankala saada minkäännäköstä kontaktia, mutta lopulta se makasi melko rauhassa selkä muihin päin aina välillä vilkuillen.


 --------------------------------------------------------------------

Torstaina pääsimmekin taas agilityn pariin. Tunnin aiheena oli kontaktien opetus ja pieni vauhtiympyrä (irtoamista ja estehakuisuutta). Kontaktien opettamiseen saimmekin aika järkevän kuuloiset ohjeet (ja jopa opetusvideon!). Lyhyesti suunnitelma, jolla yritämme saada toimivat 2on-2off -pysäytyskontaktit:

1. Naksuttimen avulla koiralle opetetaan nenäkosketus. Nameja ei anneta kädestä, vaan pudotetaan maahan. Kun "nokkimista" alkaa esiintyä paljon, lisää mukaan tuleva estekäsky, esim. "koske" tai "ota"
2. Seuraavaksi siirrytään harjoittelemaan esim. sohvatyynyllä tai kirjoilla, kunhan alusta erottuu maanpinnasta. Ensiksi koira ohjataan namilla oikeaan kohtaan oikeaan asentoon (takajalat alustan päällä) -> naks ja nami. Muutaman toiston jälkeen voi odottaa, että koira tarjoaa asentoa itse. Tässä asennossa naksutellaan myös nenäkosketuksesta
3. Kun paikka on selvä, otetaan mukaan etupalkka parin metrin päähän. Vapautus, kun koira katsoo eteenpäin
4. Lisää omaa liikettä, esim. kävelyä puolelta toiselle, eteen ja taakse. Kun etupalkka toimii, voi koiran lähettää siten, että itse jää taaemmas. Tässä vaiheessa voi ottaa haastavamman kontaktin (esim silityslauta) mukaan
5. Siirtyminen isoille kontakteille, mieluiten puomille. Alkuun koira lähetetään samalla tavalla hakemaan paikkaa siten, että se hyppää sivusta siihen. Palkkaus oikeasta paikasta ja nokkimisesta etupalkkaa ja namitusta käyttäen (namit edelleen maahan)
6. Nosta koira puomille siten, että se pääsee itse tulemaan alas. Samat asiat edelleen, mutta etupalkkaa voi alkaa vahvistamaan enemmän. Nenäkosketusta voi alkaa pikkuhiljaa häivyttämään
7. Koiran ollessa vanhempi (n. vuoden ikäinen) siirrytään myös A-esteelle harjoittelemaan samaa. Tässä vaiheessa koiran pitäisi myös tietää oikea paikka ja homman idea, joten nenäkosketusta voi lähteä häivyttämään
8. Lopputuloksena olisi tarkoitus saada varmat ja itsenäiset kontaktit!

Toinen puoli tunnista käytettiin pieneen kontaktitreeniin, ensiksi nenäkosketusta ihan maassa kouluttajan naksautellessa ja itse palkatessa. Kun nenäkosketus alkoi luonnistumaan, siirryttiin maassa makaavalle puomin alastulolle hakemaan paikkaa ja nenäkosketusta. Lopuksi siihen lisättiin myös etupalkka. Medya hiffasi idean aika nopeasti, mutta etupalkka on sille vielä haastavampi juttu.  


Toisena treeninä olikin tällainen yksinkertainen ympyrä, josta tosin meidän kohdalla hyödynnettiin vain 2-3 rimaa. Meidän haasteena on se, että Medya on edelleen turhan kiinni minussa ja ei noteeraa lopussa odottavaa palkkaa (videolta näkyy hyvät esimerkit). Pientä sähläämistä ja huutoa oli myös matkassa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Hei me treenataan!

Nyt ryhdistäydyin! Kaikki kokeet iloisesti ohi ja huomenna alkaa uusi jakso. Viikonloppuna onkin tullut nollattua aivoja hyvässä seurassa ja treenattua koirien kanssa. Suunnitelmissa olisi myös pitää joka viikko tiettynä päivänä tokopäivä, jolloin tulisi treenattua ainakin hieman säännöllisesti.

Taika sai myös perjantaina nautiskella, kun se pääsi Mia Rokkasen hierottavaksi. Selän tunnustelu näytti osittain olevan inhottavaa, vaikka kraniosakraalin otteet olivat kyllä todella hellät. Selän lisäksi Mia kävi lävitse myös muun koiran, joka tuntui olevan yleiskireä kauttaaltaan. Vielä on paha sanoa tuloksista, sillä Taika on ottanut koko viikonlopun melko rennosti vähällä lenkkeilyllä. Raportoin siis jossain vaiheessa uudestaan, miltä tilanne näyttää. Uusi lekuriaika pitäisi kuitenkin saada piakkoin tilattua, jotta saataisiin tuo tyroksiiniresepti uusittua.

Lauantain treenin aiheena oli näyttelykäyttäytyminen ja ajelin Porvooseen molempien koirien kanssa mätsäröimään. Taika tosin oli mukana vain katselemassa, jottei sen tarvitsisi tylsistyä yksin kotosalla. Lahden KV:seen tuli tosiaan tuomarinmuutos shelteille, jolloin Harri Lehkonen arvosteleekin pennut. Harri kuulemma arvostaa hyvin liikkuvaa koiraa, jolta ei löydy ylipainoa tai hammaspuutoksia. Kaksi jälkimmäistä kriteeriä on kunnossa, mutta liikkeet... Medya liikkuisi hienosti jos se ottaisi rennosti, mutta kun näyttelyhihnassa on aina johonkin kiire tai liian kivaa. Etukoivet huitoo ilmaa pomppivan ravin kera tai sitten mennään neliveto päällä.

(C) Karoliina Hattab
Mätsäripaikalla Medya oli aivan intoa täynnä. Sen esiintyminen alkaa pikkuhiljaa murentua käsiin, vaikka yritin treenata ja vähän saada pentua väsymään ennen omaa kehävuoroa. Taaskaan se ei oikein malttanut seisoa paikallaan vaan "korjaili" itse omia jalkojaan "parempaan" asentoon. Liiketreeniä saatiin onneksi kunnolla, sekä yksin että ryhmässä. Pystyin jopa hieman juoksemaan Medyan kanssa ilman, että homma meni ihan pipariksi! Medya ylsi käytöksellään PUN3-sijalle.

Lauantai-iltana tylsyyksissäni aloin myös opettamaan Medyalle uutta temppua agilitya varten. Naksuttelemalla ja kädellä ohjaamalla aloin opettamaan sille jalkojen väliin istumista, joka helpottaa lähtötilannetta agitreeneissä. Aluksi Medya tarjosi jatkuvasti sivulletuloa, mutta pikkuhiljaa se oppi tulemaan jalkojen väliin.


Tänään päädyimme hieman tokoilemaan kera Tuulin ja Kaapon. Medya muisteli hieman miten perusasento toimii ja kokeili edellisenä päivänä opeteltua temppuaan ulkoilmassa. Muutaman kerran treenasimme myös kuolleelle lelulle lähetystä, joka ehkä hieman takkusi. Oikein onnistuneeseen suoritukseen tarvitaan vielä varmuutta ja vauhtia. Medya aloitti myös paikkamakuutreenit Kaapon ja Taikan köllötellessä samassa rivissä. Onnistuin ilmeisesti pitämään palkkausvälin hyvänä, sillä Medya ei kertaakaan lähtenyt livistämään tai noussut istumaan. Myös Taika näytti olevan hyvässä vireessä, joten se teki kaksi todella lyhyttä seuruupätkää.




Treenien jälkeen kolmikko pääsi myös hieman irrottelemaan. Taika piti taas pitkälti yksin hauskaa, kun Medya ja Kaapo rellestivät keskenään. Medyaa selkeästi kismitti, kun mustavalkoinen pääsi pinkomaan pidemmillä koivillaan pitkässä ruohossa huomattavasti nopeampaa ja vieläpä Medyan lelu suussa.