Pages

Subscribe:

maanantai 30. syyskuuta 2013

Blogi 1v ja yllätyspaketti

Ompas aika kulunut taas nopsaan, vasta hetki sittenhän aloitin pitämään Taikalle omaa blogia siinä uskossa, ettei sitä kukaan lukisi kuitenkaan. Noh, hieman väärässä uskossa olin, sillä blogissa on edelleen elämää melko aktiivisesti. Vähän tilastotietoja kuluneesta vuodesta:

Lukijoita blogille on kertynyt tässä ajassa hienot 75kpl
Kommentteja meille on satanut 110kpl
Tekstejä julkaistu 64kpl
Blogiimme on eksytty 8207 kertaa
... ja eniten hakusanalla "shetlantilainen.blogspot.com"
Kiinnostavin tekstimme on ollut "Kuvapohdintoja"

Kiitos näistä! Toivottavasti vielä ensi vuonna tähän samaan aikaan voin koota samanlaisen katsauksen vielä hienommilla luvuilla. :)

Näin blogin ulkoasu on muuttunut vuoden varrella:





 ------------------------------------------------------------------------------------------

Ihan kuin blogin synttäreiden kunniaksi meille saapui tänään myös yllätyspaketti, johon en itse ollut varautunut ollenkaan. 


Aamulla posti kolahti laatikosta sisään. Koeviikon takia makoilen kotona tekemättä mitään lukemassa, joten olin kotosalla postin tullessa. Selailin mainoslehtisiä ja tarjouksia, kunnes huomaan postin saapumisilmoituksen, joka on kirjattu nimelläni. Ensiksi ajattelin toki, että kyseessä on joku tilaamastani kännykän suojakuoresta (joita tilasin alkukuusta Ebaysta, joten toimituksessa kestää) joka ei olisi syystä x mahtunutkaan postilaatikosta sisään. Ei kuitenkaan näyttänyt olevan, sillä sisällöksi oli merkitty koiran herkkuja ja painoa 1,8kg. Wtf, enhän ollut tilannut mitään?

 
Uteliaisuus voitti lukemisen, joten kunnostin itseni siihen kuntoon, että kehtaisin poistua kotoa muuallekin kuin koirien kanssa metsään. Isokokoinen pakettihan sieltä lähti matkaani, jonka lähettäjäksi oli kirjattu Best Friend. Mietin, olinkohan osallistunut johonkin Facebookissa olleeseen kisaan, mutta mieleeni ei muistunut mitään. Sähköpostiin tai puhelimeenkaan ei ollut tullut mitään ilmoitusta mistään. Paketin sisältä löytyikin kirjekuori, joka kertoi mistä hyvästä meitä palkittiin. En edes muistanut, että olin osallistunut mihinkään kuvakilpailuun, saati sitten uskonut, että olisin voinut jotain voittaa!


Tällainen kasa herkkuja paljastuikin pahvilaatikon sisästä! Harmi, että itse voittokuvan tähti ei voi juurikaan mitään kyseisitä tuotteista syödä, sillä rasvaprosentit kiikkuvat yli 20% tienoilla. Vyötärölle alkaa taas hälyttävästi kertyä suurempaa pelastusrengasta, joten mieluiten jätän kaikki ylimääräiset ja turhat herkut laskuista pois. Onneksi taloudessa on tuo penikka, joka syö vaikka pieniä kiviä ja liikkuu niin hulluna, ettei pieni lisäboosti haittaa ollenkaan.

Piti vielä oikein Pirkan sivuilta tarkistaa, millä kuvalla olen mennyt osallistumaan:


keskiviikko 25. syyskuuta 2013


Ei mulla muuta. Kuvista varmaan näkee hyvin koiran muodonmuutoksen, valitettavasti vaan vasemmanpuoleinen on tämänhetkinen tilanne. Ei mitään hajua mikä tuon koiran on saanut tohon kuntoon ja olisiko Taikalle vielä mahdollista palauttaa sen kaunis oranssinruskea pigmentti, hyvälaatuinen karva ja kaunis ja viisas katse.

Toivottavasti Taikalle saadaan vielä sama elämänilo takaisin, mitä sillä oli vuosi-kaksi sitten.

Veikkauksen lemmikkikuvakisa ja kuvia


Medya lähti mukaan Veikkauksen kilpailuun, jossa etsitään Suomen söpöintä lemmikkikuvakisaan. Saa käydä äänestämässä TÄÄLLÄ .

Vielä ei ole ylppärit tai koeviikko ohi, mutta pikkuhiljaa alan palailemaan taas elävien kirjoihin! Kävin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa kameraakin ulkomaailmassa, reppana joutunut niin pitkään makoilemaan vain hyllyssä. Toisena päivänä ehdin kävellä n. 15-20 min kunnes alkoi satamaan. Sateesta huolimatta sain räpsästyä muutaman peruskuvan Medyasta. Sade yltyi vain rankemmaksi, joten oli pakko kääntyä takaisin kotiin. No, eiköhän mennyt pieni tovi, niin aurinkohan sieltä alkoi pilkottamaan. Ei kuitenkaan huvittanut kuvata aurinkoisella säällä märkiä piskejä. Seuraavana päivänä uudestaan, silloin taas sain muutaman OKn kuvan, jopa myös Taikasta!

Taika pärjäilee jotenkuten Rimadylin voimin, järin suuria muutoksia ei ole ollut näkyvissä.  Päädytään varmaan kipulääkekuurin jälkeen kraniosakraaliin, katsotaan auttaako. Tiedä vaikka sillä olisikin joku tulehdustila päällä, joka aiheuttaa nivelkipua. Pitää jutskailla vähän eläinlääkärin kanssa, kun käydään ottamassa kilpparikontrolli. Siinä samassa voisi taas tsekata muutkin veriarvot, onko ne edelleen hyvät vai onko jotain muutoksia tullut.




sunnuntai 22. syyskuuta 2013


Laadukas puhelinkuva. Anyways, pikkulikka käväisi taas lauantaina mätsärissä mahtavin tuloksin, PUN1 BIS3. Palkinnot olivat aivan järjettömän kivat, löytyy litra Nutrolinia, 7kg ruokaa, vitamiineja, omega-öljyä ja rouhetta jnejne. Laskeskelin palkintojen yhteisarvoa, n. 210e. Ihan kannattava mätsärireissu siis!

Medya alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, kuinka asetellaan itse itsensä. Vielä on pitkä matka saada Medya esiintymään kuin Taika, mutta hyvällä mallilla ollaan! Vähän saa korjailla koipia oikeaan asentoon, mutta suurin ongelma tällä hetkellä on se, että Medya ei malta pysyä paikoillaan vaan yrittää tarjota uutta seisomista. Varsinkin etujalkoja sillä oli tapana liikutella eteenpäin tai askeltaa paikallaan. 

Liikkeitä täytyy edelleen treenata. Kakaralla on aina kiire, joten sitä saa aika paljon himmailla hihnalla. Haluaisin vielä joskus saada esitettyä sen alusta loppuun löysällä hihnalla, mutta tällä hetkellä se on hieman ongelmallista. Löysällä hihnalla Medya usein kiihdyttää vauhtiaan -> jään jälkeen -> jossain vaiheessa hihnan pituus tulee vastaan -> Medya pysähtyy/alkaa peitsaamaan. Helppo ratkaisuhan olisi kevyesti juosta myös itse MUTTA se taas saa pennun aivan liian innostuneeksi. Siitä alkaa hyppiminen ja kontaktinotto, sekä huonossa tapauksessa myös haukkuminen. Yritetään nyt saada Lahden KV:seen mennessä oikein mallikelpoinen esiintyminen!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Ketuttutyttö sairastaa (taas)

Vuosi 2013 on kyllä ollut niin epäonnen vuosi Taikan kannalta. Kilpirauhasen vajaatoiminta, kinner- ja polviongelmat, haaveista ja unelmista luopumista ja nyt vielä lisää ongelmia. Koko koira on lähes kauttaaltaan kipeä. 

YO-kirjoitukset aiheuttavat jo tarpeeksi päänvaivaa ja väsymystä. En ihmettele, miksi keväällä sanottiin, että syksylle max. 2 kirjotettavaa ainetta. Minkäs teet, kun reaaleja on neljä kappaletta ja englannin joudun mitä luultavammin käydä uusimassa. Pakko hamstrata nyt syksylle kolme ainetta. Kaksi on ohitse, mutta viimeiseen lukeminen tuottaa tuskaa. Tavallinen koeviikkokin on edessä ja osa kokeista on ollut jo. Täysin lukematta mentiin niihinkin (ensimmäistä kertaa lukiouralla) aika "komein" lopputuloksin. Ei jaksa niin ei jaksa. Uupumus valitettavasti heijastuu myös koiriin. Hypäreillä olen lenkin sijaan lysähtänyt sohvalle, laittanut hälytyksen puhelimeen ja nukkunut. Medyan kanssa ei ole juurikaan treenattu mitään moneen viikkoon, ja sen kyllä huomaa, että aivotyö on jäänyt minimiin. Mm. olemattomille pienille vihreille miehille päriseminen sisällä on lisääntynyt. Viikko-kaksi vielä pitää jaksaa painaa, sitten alkaa taas arki normalisoitua!

Mutta niin, Taikaan. Taika on taas vaihteeksi lenkeillä ollut perässä raahattava mädäntynyt säkki. On se hienoa, kun pentu kiskoo eteenpäin ja itse kiskon perässä matelevaa Taikaa. Yhtenä päivänä päädyinkin vetämään uparit kesken lenkin ja viskaamaan Taikan takaisin kotiin. Ei tunnu reilulta, että ensin itse olen useamman tunnin koulussa, sitten jätän Taikan yksin siksi aikaa, kun lenkitän edes Medyan ja sen jälkeen paneudun opiskeluun. Taika jopa nukkuu yksin olohuoneessa öisin. Hellyyttä ja huomiota se kuitenkin kaipaa, oli se sitten missä kunnossa tahansa. Omatunto kolkuttelee.

Muita oireita ovat mm. levonjälkeinen kankeus. Illalla Taika käpertyy nukkumaan ja iltapissalle lähdettäessä sitä saa potkia ylös melko pitkään. Nouseminen ei huvita ja ylöspäästessään koira kävelee todella tönkösti, mutta vetreytyy vähitellen. 

Pidin tänään itsekkäästi koulustakin vapaapäivän, joten aikaa riitti eläinlääkärireissuun. MeVetissä päivisin on poliklinikka ilman ajanvarausta, joten suuntasimme Taikan kanssa sinne. Vaikka meillä ei aikaa ollutkaan varattuna, emme joutuneet odottamaan pitkään omaa vuoroamme. 

Ell Paavo Karihaara aloitti tsekkaamalla Taikan liikkeet eläinlääkäriaseman käytävällä. Liikkuu muuten melko OK, mutta takaliikkeet ovat ahtaat. Selitin samalla Taikan vikalistaa ja edellisten ammattilaisten lausuntoja ja mietteitä. Taika käytiin läpi perusteellisesti niskasta ja etujaloista nilkkoihin. Oikea kyynär reagoi edelleen, samoin oikeaa polvea. Uusina kipuilukohtina löytyi lonkkien taivutus, vasemman nilkan ojennus ja ristiselän palpaatio. Nou hjuva. Oikeastaan koko kroppa kipuilee. Taikan kohdalla päädyttiin ottamaan rtg-kuvat selästä, lonkista, polvista ja kyynäristä. Jos siellä vaikka saattaisi olla muutoksia selässä tai nivelrikkoa jossain?

Nukutuspiikkiä reiteen ja kuvattavaksi. Odoteltaessa yritin lueskella terveystietoa, mutta mielessä pyöri vaikka mitä kauhuskenaarioita. Mitä jos selässä onkin vakavempia vaurioita, joka aiheuttaa suurimman kivun koiralle? Selkä oli kuitenkin eniten kipuileva kohta ja siitä yllätyin itsekin. Mietinnässä oli, jos esim joku nikama painaisi hermoa tai jotain vastaavaa. Mutta ei.

"Vastaanotolla ei havaita ontumaa, varaa kaikille jaloille normaalisti. Kävelee takajalat supussa, ahtautta.
Aristaa eniten ristiselän palpaatiota. Aristaa myös lonkkien taivutusta, otj polven ojennusta ja vasemman nilkan ojennusta. Myös oikean kyynärpään ojennus aristaa. Turvotuksia ei havaita. Polvilumpioita ei saada luksoimaan helposti edes sedaatiossa. Ristisidevaurion merkkejä ei havaita.
Kyynärnivelet, lonkat, polvet ja lanneranka röntgenologisesti normaalit."

Karihaara näytti kaikki otetut rtg-kuvat ja selosti mitä missäkin näkyi. Lyhyesti, kaikki ok. Lonkat edelleen hyvät, selässä ei mitään, polvissa tai kyynärissä ei nivelrikkoa ja polvien nivelnesteet kunnossa. En nyt tiedä, pitäisikö hurrata vai ei.

Ongelma ei siis ole luustossa, luustoltaan Taika on hyvässä kunnossa. Myös polvien tilannetta sekoitti edelleen se, ettei kys. eläinlääkäri saanut niitä luksoitumaan edes koiran ollessa unten mailla. Ihan mielenkiintoista, mutta tärkeintä on nyt se, ettei esim. nivelrikkoa löydy. Mutta koska kuvista ongelmaa ei löytynyt, tuomiona 2vk kipulääkitys ja remmilenkkejä, sen jälkeen fyssarille. Jos Taika onkin selästään niin jumissa, että homma ei toimi. Fyssarin sijaan meille ehdotettiin myös kraniosakraali-hoitoa, joka keskittyy selkään. En vielä tiedä, kumpaan hoitomuotoon Taikan kohdalla päädyn.

Että joo sellasta taas. Aika monta euroa köyhempänä, mutta en hirveästi viisaampi. Ehkä joskus meidän epäonni kääntyy vielä? Niin monta vastoinkäymistä ollaan nyt yhdessä kohdattu, joten kyllä me tästäkin vielä noustaan!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Paljastetaan salaisuudet!

Eli toisinsanoen, nyt teillä lukijoilla on mahdollisuus kysyä mitä ikinä mielessä liikkuukaan! Kommenttiboksiin voi naputella kysymyksiä meille anonyymisti ja pyrin vastaamaan kaikkiin avoimesti ja rehellisesti. Aikarajaa kysymysten lähettelyyn en aseta, vaan kokoan kysymykset vastauksineen sitten, kun koen vastattavaa olevan riittävästi.


perjantai 13. syyskuuta 2013

Haaste nro. 2

Tehdään nyt selkeyden vuoksi oma postaus toiselle haasteelle.

Haasteen säännöt:
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
- Keksi 11 uutta kysymystä.
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.
Kysymykset, jotka saimme:

1. Mitä koiraharrastuslajia et koskaan haluaisi kokeilla?
Hmm, mitähän en haluaisi. Paha sanoa, kaikki oikeastaan tuntuvat jollain tapaa mielenkiintoisilta, jos vain omaa siihen sopivan koiran.

2. Mitä kaikkia koiraharrastuslajeja olet koirasi/koiriesi kanssa kokeillut?
Agility, toko, näyttelyt/mätsärit ja rallytoko. Siinä ne taitavatkin olla.

3. Miten päädyit nykyisen koirasi/nykyisten koiriesi rotuun/rotuihin?
Koirarotuja selatessa kriteereinä olivat pieni koko, miel. pitkä karva, helppohoitoinen turkki, helposti koulutettava ja ystävällinen. Vaihtoehtoina oli silloin sheltti, shcipperke ja mittelspitz. Kaksi jälkimmäistä karsiutui pois mm. kasvattajien vähäisyyden takia ja sheltin tuntuessa paremmalta rodulta. Ja uskollisena on tullut pysyttyä ensimmäisen jälkeen, rodun vaihtaminen tuntuisi liian työläältä. Vasta nyt vuosien jälkeen on päässyt hiema shelttipiireihin mukaan ja saanut kartoitettua, millaisista linjoista oman koiransa haluaisi. Uuden rodun kanssa joutuisi tekemään paaaljon työtä päästäkseen samaan. Kaikkea ei kuitenkaan lue koiranetissä ja osa tiedosta kulkeutuu korviin pikkulintujen kautta.

4. Minkä rotuista koiraa et ikinä voisi edes harkita omistavasi?
Varmaan näitä multisairaita rotuja. Jo Taikan sairastelu ottaa koville. En haluaisi toista samanlaista monivikaista koiraa, joten mieluummin jätän nämä rodut pois, joilla on jo suuri todennäköisyys kärsiä hengenahdistuksesta, luustovaivoista tai muista. Laumanvartijarodut ovat myös aika pitkälti poissuljettuja kokonsa ja luonteenpiirteidensä takia.

5. Parasta koiraharrastuksessa?
Se, kun aamulla on aina joku iloisesti tunkemassa kainaloon ja iltäpäivällä joku joka odottaa kotiinpaluuta.

6. Huonointa koiraharrastuksessa?
Mahdolliset vastoinkäymiset ja pettymykset. Koirailu on myös aikaavievä harrastus, ja monesti toivoisin, että saisin koirat hetkeksi pois jaloista kiireen yllättäessä. Ei auta muuta kuin vetää takkia niskaan ja painua lenkille, vaikka kello tikittää uhkaavasti illalla ja tekemättömien töiden määrä vain lisääntyy.

7. Mikä oli suosikkikoirarotusi, kun olit seitsemänvuotias?
En omistanut suosikkirotua. Seitsenvuotiaana (ja siitä vielä monta vuotta eteenpäin) mainostin, etten halua omaa koiraa, koska siitä on niin paljon vaivaa. Hupsis.

8. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa?
Taikan kanssa harrastetaan syömistä ja löhöämistä, Medyan kanssa tokoillaan ja aksaillaan alkeellisesti. Taika ei terveyssyiden (+ motivaatiokadon) takia treenaa enää mitään, Medyan kanssa otetaan vielä ihan iisisti.

9. Voisitko koskaan kuvitella alkavasi kasvattajaksi?
Voisin. Kasvatus ja jalostus kiinnostavat kovasti, mutta jää nähtäväksi, milloin itse tähän ryhdyn. Vaikka Medya tulisikin omistamaan priimatulokset terveyden puolesta, ei sekään takaa sitä, että tulisin pennuttamaan sitä. Olen jonkin verran päässyt seurailemaan jalostus- ja kasvatustoimintaa kenneltyttöillessäni. Pentujen hoitaminen eri ikäkausina on jo tuttu juttu, paperijuttuja on tullut täyteltyä ja synnytyksessä oltua apuna. Koen kuitenkin edelleen olevani vielä liian tietämätön lähteäkseni teettämään pentuja. Onneksi asia ei kuitenkaan ole vielä ajankohtainen ja vuosien varrella ehtii vielä kertyä lisää kokemusta ja tietoa. Ja vaikka Medyakin joskus pennut saisi, niin aika varmasti en olisi toimimassa yksin, vaan saisin tukea muilta ihmisiltä.

10. Mikä on koirasi/koiriesi lempilelu?
Taika ei harrasta leikkimistä, Medya tykkää kovasti pesupalloista ja sellasista ihanista vink-vink-vinkuleluista (valitettavasti).

11. Miten koirasi matkustaa autossa?
Vaihtelevasti. Taika ottaa aika rennosti, mutta saattaa loppumatkasta aloittaa piipittämisen, oli matka sitten 10m tai 60km. Medya ei ole montaakaan kertaa autoillut, sillä Helsingissä kuljemme pitkälti julkisilla. Niinä kertoina kun se on autossa ollut, niin se on ottanut aika rennosti tai oksentanut. Sille on jäänyt pieni autokammo juuri tuon matkapahoinvoinnin takia. Kuitenkin nyt pihasta löytyy oma pienisuuri Volvo v40, joten eiköhän autoilustakin hiljalleen tule tuttu juttu! Molemmat matkustavat pääosin takakontissa, Medya myös kevythäkissä takapenkillä.

Haasteet seuraaville:
1. Pystytkö olemaan koiriesi kanssa johdonmukainen ja täsmällinen koulutuksessa, vai sorrutko välillä menemään helpomman kautta (esim. vetämisen kanssa, jaksatko harjoitteluvaiheessa aina reagoida epätoivottuun käytökseen vai saatatko sallia hihnan kiristyä kiireisellä aamulenkillä)?
2. Kuinka kiinnostunut olet koirien ruokinnasta? Syynäätkö esimerkiksi ruokapussien kyljet tarkkaan, vai ostatko sitä mitä sattuu saamaan?
3. Uskotko siihen, että esimerkiksi liian vahva penturuoka vääntää jalkoja? Vai pidätkö sitä enemmän normaalina kehitysvaiheena, joka poistuu kasvun myötä?
4. Minkä luonteenpiirteen poistaisit koirastasi/koiristasi, jos saisit valita?
5. Minkä hetken haluaisit elää uudestaan koirasi/koiriesi kanssa?
6. Onko koiraharrastus aiheuttanut kyyneliä tai harmaita hiuksia? Jos kyllä, niin miten.
7. Hoidatko koirasi täysin itse, vai saatko esim. lenkitysapua tai rahallista avitusta perheenjäseniltä/ystäviltä jne?
8. Tykkäätkö ostella uusia tarvikkeita ja leluja, vaikka kaapeista löytyisikin käyttökelpoisia tuotteita?
9. Mikä antaa motivaatiota harrastamiseen?
10. Löytyykö koiriltasi viralliset terveystulokset? Miksi kyllä, miksi ei?
11. Millä perusteella valitsit koirasi/koiriesi kasvattajan?

Haaste lähti heille:

Haasteitahaasteita

Yh, ylppärilukeminen on taas syönyt suurimman osan ajasta. Biologian YO odottelee maanantaina, englannin kirjalliset keskiviikkona. Bilsan lukeminenkin on vielä aivan kesken, mutta perjantain kunniaksi on pakko tuulettaa hieman aivoja raskaan viikon jälkeen. Nyt ei jaksa päntätä ja opiskella, joten ehkä voisin viihdoin vastata meille lähetettyihin haasteisiin. Haasteet saimme Netta's Stagelta.

Ensimmäisen haasteen ideana on kertoa omasta kesästä seitsemän kuvan avulla ja kertoa niistä vain yhden sanan avulla. Valitettavasti oma kamerani oli kesän aikana 3 viikkoa huollossa, joten tältä ajanjaksolta ei ole yhtään kuvaa säilynyt. Yritetään silti!

Reissaamista 

Koirakavereita ja treenailua

 Uimista ja leikkimistä

Mätsäröintiä ja näyttelyitä

Valitettavasti Taikasta ei oikein ole kesän aikana otettuja yksittäiskuvia. Sen mielialat ja yleiskunto ovat hieman vaihdelleet kesän aikana, usein se kuvissa näyttää elämänilonsa kadottaneelta reppanalta. Turkin kunto on myös taas seilannut missä sattuu. Taika kävi jokunen aika sitten tutkituttamassa kintereensä, sillä ei olekaan akillesjänteen luksaatiota, vaan jotain muuta. Eri juttu, että mitä muuta. Vaivaa voi olla vaikea paikantaa ja saada selville lisätutkimuksissakin. Polvista kuitenkin taas oli juttua, todella helposti luksoituvat ykköset. Ne myös pitäisi kuvauttaa kunnolla, jotta nähtäisiin missä kunnossa ne ovat sisältä. Käsin tutkiminen on selkeästi ikävää koiralle, joten pelkona on, että sieltä saattaa löytyä jotain muutakin kuin pelkkää löysyyttä...

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Syksyn kuulumiset ja agilitya


Huihui, onpa viime päivittelystä jo aikaa. Pahoittelen! Viimeinen lukiovuosi kuluttaa hieman enemmän aikaa, kuin edelliset opiskeluvuodet. Jo ensiviikolla starttaa ylppärirumba englannin kuuntelulla, jonka jälkeen pääsen tuskailemaan myös biologian ja terveystiedon pariin. Opiskeltavaa siis riittäisi. En kuitenkaan ole viettänyt päiviä nenä kiinni kirjassa, vaan kaikkea on kerennyt tapahtua tässä välillä, aika ja innostus eivät ole vain riittäneet raportointiin. Itse ehdin täyttää 18 vuotta, saaden ajokortin ja toivonmukaan viikon sisään myös oman auton. Taika vietti 4v synttäreitä ja Medyalla tuli plakkariin jo 6kk. Mätsäreissä meitä on myös nähty, tuloksin sin2, sin ei sij. ja pun2. Medya lähtee myös aika varmasti ensi kuun lopussa Lahden KV:seen näytille pentuluokkaan. Joitakin haasteita on myös kolahtanut kommenttilaatikkoon, kiitos niistä! Vastailen ja paneudun niihin myöhemmin paremmalla ajalla.

No mutta aiheeseen! Eilen sähköpostiini kolahti iloinen viesti, talvitreeniryhmien aikataulut. Selailin jännittyneenä listaa, kilpailevat, kilpailevat, kilpailu valmiit, omatoimiryhmä, kouluttajat... penturyhmä! Ja mitäs sieltä näkyikään, Medyan nimi komeili kauniisti ryhmän koirakoissa! Talvitreenit on siis taattu, ensi kuusta lähtien pääsemme opiskelemaan agilityn alkeita valvovan silmän alla. Tai no, osan alkeistahan Medya jo tuntee, mutta onneton ohjaaja tarvitsee vielä paljon treeniä. Kävin pitkästä aikaa treenaamassa myös itsenäisesti raahaten kameran mukaan. Pientä videopätkää onnistuneista ja melkein onnistuneista suorituksista:


Kuten alun pätkistä huomaa, en selkeästi ole tottunut ohjaamaan nopeaa koiraa. Olen armottomasti myöhässä ja jään turhaan odottelemaan putkesta ampuvaa koiraa. Pikkuhiljaa itse opin luottamaan hieman enemmän pentuun ja annoin irrota sen itse putkelle, jolloin sain lisäaikaa itselleni. "Treenasin" myös yhden kierroksen Taikan kanssa, sen kanssa ei ole mitään ongelmaa juosta koko rataa rinnakkain. Medyan kanssa se ei onnistu mitenkään. Enköhän itse totu tähän pikkuhiljaa ja ongelma ala lievittyä, kun estevarmuus ja -hakuisuus parantuvat.

Palkkauksen kanssa olen myös monesti myöhässä tai palkkaan väärästä tekemisestä. Videolta katsoessa huomasi hyvin, kuinka Medya loppumetreillä ehtii ottaa kontaktia ennen lelun lentämistä. Silloin palkka ei taida tulla irtoamisesta ja eteenkatsomisesta, vaan juuri päinvastaisesta. Myös lelupalkkaus on itselleni melko vierasta vielä, sillä Taikahan ei leluista motivoidu ollenkaan. Kannattaa siis videoida, jotta omat virheet tulee huomattua helpommin! Toivottavasti myös ohjatuissa treeneissä kouluttaja on silmät tarkkana huomauttelemassa virheistä.

Videolta karsiutui oikeastaan puolivahingossa pois Medyan huutaminen ja riehuminen ennen esteille lähetystä. Tarkoitus oli jättää videolle myös epäonnistuneita pätkiä, mutta lopputuloksena sain karsittua kaikki pois. Haukkuminen on ehkä se suurin ongelma, sillä silloin koiran focus on ainoastaan räksyttämisessä ja minun tapittamisessa. Haukkumiseen liittyy usein myös epämääräinen pyöriminen, hyöriminen ja hyppiminen. Tuollaisissa tilanteissa päätin itse olla täysin neutraalina paikoillani, ennen hiljaisuutta ja rauhaa ei lähdetä tekemään yhtään mitään. Aika nopeasti kuitenkin se suu louskuttaa taas, kuten videolta voi kuullakkin ei-niin-suloista haukuntaa rataa suorittaessa. Radalla haukkuminen ei tässä vaiheessa haittaa tai häiritse, sillä tekeminen keskittyy melko hyvin rataan. 

Tällaista tänään! Yritän piakoin vastailla meille lähetettyihin haasteisiin. Samoin olen hieman päässäni hahmotellut myös Medyan sivuille luonnekuvausta, ehkä näin n. 4kk yhteiselon jälkeen tuosta vatipäästä osaisi muutaman sanan sanoa. Työn alla on myös yksi hieman pidempi postaus, mutta katsotaan, milloinko kerkeän ylipäätään työstämään sitä lisää, kokoamaan osat yhteen ja vielä kirjoittamaan tänne!

Ainiin, Medyan mätsäristä voittama pantalahjakortti tuli käytettyä samantien ja panta saapui postissa perille. Nyt Medya on melkein katu-uskottava!