Jatkoa mahtiviikolle, Vantaa KR

Pahoittelut muuten kuvien laadusta. En omista tällä hetkellä muistikortinlukijaa ja se on tilauksen alla. Kunhan saan tilattua, niin sitten se pitäisi vielä asentaa tuohon koneeseen kiinni. Ostin tosiaan uuden koneen kaveriltani enkä ole kiireiden takia ehtinyt miettimään tuollaisia pahemmin. Kuvanmuokkausohjelmakin puuttuu vielä, joten puhelinkuvien laadulla mennään. Puhelin kävi vielä sukellusreissulla vessanpöntössä (......kyllä, se on mahdollista), joten en tiedä mitkä kaikki osat ovat kärsineet. Kuvien laatu ei ehkä ole ihan ennallaan ja akku tyhjenee nopeammin kuin purkkapussi koulussa, mutta pikku omppupuhelin elää edelleen normaalisti!

Tänään 6.9. oli sitten vuorossa Vantaan näyttely. Olin jo aikeissa perua koko näyttelyreissun tuomarinmuutoksen takia (Tino Pehar, Kroatia). Medya ei näyttänyt kummoiselta ja tuomarikaan ei erityisemmin innostanut nimen ja maan perusteella. Tosin ei alkuperäinen portugalilainenkaan herättänyt mitään kylmiä väreitä, mutta pakko se nyt oli ilmoittaa, kun näyttelypaikalle matkaa muutama kilometri kotoa. Oli aivan ihanaa herätä vasta yhdeksältä aamulla rauhassa syömään ja pakkailemaan tavaroita, ilman mitään kiirettä. Tunnin myöhempäänkin olisi voinut halutessaan nukkua. Nartut alkoivat vasta klo. 11.30, ihanaa.

Saavuin paikalle urosten ollessa käynnissä ja seurailin hetken mitä skaalaa tuomari käyttää. H oli ensimmäinen laatuarvosana, jonka kuulin huudettavan shelttikehästä. Olin todella yllättynyt, sillä olin valmistautunut puhtaalle erimaatille tulemisesta. Löydettyäni Medyan kasvattajan Annen osa urosten kehästä meni ohitse telttojen takana jutellessa. Palailin taas seuraamaan kehää parasta urosta valittaessa. Siellä tuomari yllätti todenteolla. Liikkeitä syynättiin oikein kunnolla ja handlerit pääsivät juoksemaan koko rahan edestä. Liikkeiden lisäksi tuomari kävi vielä useaan otteeseen katsomassa mm. pään mittasuhteita, linjoja ja otsapenkereitä vertaillen koiria keskenään. Medyan vaaripapan Curren kohdalla tuomari totesi, että koira on ehdottomasti paras koko kehässä (kaiketi liikkeiden perusteella), mutta stoppi saisi olla parempi. Olin aivan varma, että sieltä lentää Curre PU-kehästä nyt pois päänsä takia, mutta ei! Tuomari pyöritti koiria vielä useasti ympäri ja lopulta pisti Curren ykkössijalle todeten, että sheltti on työkoira ja stoppi ei sen takia ole niin iso juttu. Isot peukut lähti siinä vaiheessa tuomarille, en olisi todellakaan odottanut tuollaista kommenttia tältä herralta nimen perusteella!

(C) Riitta Vanha-Perttula

No, tuomarista paljastui liike- ja päätuomari. Tulipahan katseltua tota omaa piskiä, joka harvemmin liikkuu erityisen mainiosti. Mätsäreissä kylläkin näyttävästi, mutta virallisissa yleensä keskityn siihen perkuleen häntään. Tätä tuomaria hännänkanto ei kuitenkaan näyttänyt erityisemmin kiinnostavan. Mielenkiinnolla siten Medyan kanssa kehään ensimmäisenä. Kuuntelin tuomarin latelemaa arvostelua koiran ollessa pöydällä ja ei pahalta vaikuttanut. Liikkeissä annoin sitten koiralle hihnaa enemmän, mitä normaalisti. ERIllä pihalle!

Kilpailuluokkaan saapui kaksi muuta ERIn saanutta AVO-narttua ja kasa EHn saaneita. Tässä vaiheessa osasin siis odottaa luokkasijaa, ehkä kolmossijaa, hyvällä lykyllä kakkoseksi. Kilpailuluokka oli taas juoksutusta ja siinä kohtaa uskalsin laskea hihnaa pitkälle. Tilaa oli ja häntä pysyi suht hyvissä asemissa. Ehkä yksi kannattavimmista valinnoista, sillä tuomari kätteli meidät suoraan ykkössijalle SAn kera!

Parhaan nartun valinta alkoi aika nopeasti vetskujen ja valioiden jälkeen. Sama teema jatkui sielläkin, liikkumista, liikkumista ja ilmeiden ja päiden vertailua. PN-kehä oli kyllä pikkuisen sekava ja yhtäkkiä porukasta oli kadonnut osa ja meitä oli enää viisi jäljellä. Siinä vaiheessa Medyan oli paras pistää parastaan liikkeissä, joten annoin koiran mennä. Annoin sille vapauden juosta kunnolla reippaasti hihnan mitan edellä. Medya liikkui omaan silmääni harvinaisen hyvin ja rauhallisesti. Se ei alkanut keulimaan, viettänyt kansainvälistä liputuspäivää häntänsä kanssa tai innostunut liikaa. Se kerrankin näytti parhaat liikkeensä virallisissa. Se toimi. Jäätiin neljän parhaan joukkoon! Tuomari oli sijoittanut ensimmäiseksi kolmanneksi tulleen, sillä epävarmuutta oli 1. ja 2. sijan sekä neljännen kanssa. Ehdin vilkaisemaan millaisia kilpakumppaneja jäljelle oli oikein jäänyt ja tiesin, että neljäs sija on meidän. Ja niinhän se olikin. Jos ei luokkavoitto ja PN4-sija olisi jo riittänyt, niin vielä oli aihetta iloon. Sijoille 1-3 olivat päätyneet jo valioituneet (/vetsku) koirat, joten sehän tarkoitti sertin siirtymistä, meille! Sain kyllä kanssakilpailijoilta ja kehäsihteeriltä huvittuneita katseita, kun olin aivan ihmeissäni sertistä. En ollut yhtään varautunut sellaisiin iloihin tai kerennyt miettimään kilpakumppaneiden tittelirivejä, siirtyisikö serti meille! Apua, vaikea vieläkin uskoa, että tuon oman koiran sertitili on auki. Toisaalta ihan hassua miettiä, että joskus sen nimen edessä voisi olla FIN MVA tämän perusteella, toisaalta se tuskin tulee enää toiste menestymään noin hyvin. Hyvin, hyvin outoa.

"2,5 years old. Very nice in type. Excellent propotions. Correct head and eye and expression. A little low set ears, should be carried better. Lovely neck. Excellent body structure. Super sound movement" ERI1 SA PN4 SERT - Tino Pehar, Kroatia

Curre-vaarin kera palkintopose

Se tunne, kun kaikki sujuu paremmin kuin hyvin

Latinaa ja suuntien opettelua

Nyt kukaan ei pilaa mun mahtavaa fiilistä! Ihan uskomaton viikko takana!

Mistähän sitä alottaisi. Koulussa orientoiva viikko selätetty ja ensimmäiset kurssit pamahtaneet käyntiin. Orientoiva viikko oli ihan superrankka, mutta hengissä ja hymysuin siitä selvitty! Opiskelun saralla päästy suoraan asiaan ja tällä hetkellä pitäisi saada päähän päntättyä kasa luita ja kudoksia. Tarkoitus olisi kertoa opiskelun aloituksesta ihan oman postauksen verran, joten ei siitä sen enempää. En kuitenkaan voi olla iloitsematta miten mahtavalta opiskelun aloitus on tuntunut. Porukka tuntuu myös aivan mielettömältä, joten eiköhän kuusi seuraavaa vuotta tule olemaan hauskaa!

Medyan kanssa kesällä agility saatiin siihen kuntoon, että suunnattiin virallisiin. Meidän ensiesiintyminen virallisilla kisakentillä oli kesäkuussa, tarkalleenottaen 2.6. Purinalla HAUn kisoissa. Ensimmäisissä kisoissa ei palkintosijoilla juhlittu, sillä kotiinviemisiksi kolme kappaletta kieltoja (toiselta radalta 5, toiselta 10). Ensimmäinen rata oli aivan mainio kolmanneksi viimeiselle esteelle, pussille, asti. Joku pieni pussimörkö iski sitten päälle ja siellä saatiin sitten tapella hetki kahden kiellon verran. Aika oli kuitenkin n. 9 sek nopeampi, mitä ykköseksi sijottuneella, eli ihan hölköttelyvauhtia ei menty. Toinen rata oli profiililtaan taas semmoinen, että totesin jo rataantutustuessa, että tästä ei tule mitään. Eipä siitä sitten tullutkaan, jäin varmistelemaan pussia, olin myöhässä, rata levähti ja ohjaus tökki. Onneksi toiseksi viimiseltä esteeltä napsahti sitten tuo kieltovitonen, ei olisi ollut kyllä nollan arvoinen rata. Vapulle kiitokset videoista! Tuomarina Jari Suomalainen.

Toiset viralliset agikisat olivatkin debyytistä viikon päästä. Niistä ei jäänyt oikein mitään hyvää sanottavaa. Rimoja lenteli ensimmäiseltä radalta ja toisella radalla päästiin peräti toiselle esteelle kunnes kosahti ja radalta ulos koira kainalossa. Medya taisi olla aika pahasti jumissa turhan rankan agikevään jäljiltä, joten ei mikään ihme. Kesään kuului kuitenkin fyssarin lisäksi puhdas agivapaa kuukausi, jolloin otettiin iisisti. 

Kolmas kerta sitten toden sanoi. Tuulin kannustamana pistin 29.8 oleviin HAUn kisoihin ilmot vetämään kahdelle startille. Vähän kyllä epäilytti edellisten kisojen ja agitauon jäljiltä lähteä kisaamaan. Tuomareita en tällä kertaa edes pahemmin miettinyt, joten ratatyypit tulivat aika yllätyksellä. Agiradan tuomaroi ruotsalainen Marianne Fernström ja menisin kyllä ehdottomasti uudestaan, jos tulee mahdollisuus! Ykkösten rata oli juuri sellainen kuin ykkösillä sen pitäisi ollakin, ei liian vaikea, muttei myöskään pelkkää suoraa. Me valitettavasti tuolta radalta nappasimme HYLyn ohjaamattomuuden takia. Ei pitäisi olettaa, että koira menee ilman kunnollista ohjausta. Radasta jäi kuitenkin todella hyvä mieli kokonaisuudessaan. Hyppyrata oli Seppo Savikon käsialaa ja se näytti sellaiselta, että me ei sieltä puhtaasti tulla maaliin. Hyppyjen kulmat olivat juuri sellaiset, että olin 99% varma, että jossain vetästään rima alas. Plussana toisaalta radan lyhyys, vain 15 estettä. Vähemmän siis mahdollisuuksia mokailuun. Rata meni ihan ookoosti, tällä kertaa olin mm. myöhässä ja pahasti koiran tiellä. Maaliin päästiin silti hengissä, vieläpä nollalla, ja vielä sen verran lujaa, että ykkössijalle päästiin! Videoista Tuulille kiitokset!

Taikan hammas on myös nyt poistettu. Kyllä kieltämättä pelotti lekuriin astelu pankkitilin puolesta. Eläinlääkärikään ei näyttänyt järin iloiselta, sillä tuo P4 ylhäältä on yksi isoimmista hampaista. Hammas oli kuitenkin lähtenyt suosiolla pois tunnin aherruksen jälkeen, ja sainkin nähdä kuinka pitkät juuret sitä olivat pitäneet paikoillaan. "Vain" 320e tuli tämä lysti maksamaan. Ahma ei kyllä petä hintojensa kanssa, kun muualla hinta-arvioina oli sitä 500-700e luokkaa. Palvelustakaan en itse ole kertaakaan saanut valittaa, joten eiköhän siellä käydä jatkossakin monet eläinlääkärireissut tekemässä. Taikakin voi oikein hyvin ja syö ruokaansa taas imurin tavoin.